torstai 27. lokakuuta 2016

SIRI PETTERSEN: Mahti

Korpinkehät nousi jo ennen viimeistä osaansa Mahtia suosikkisarjojeni joukkoon, enkä millään malttanut odottaa tämän viimeisen osan kolahtamista postiluukusta.

Hirka valmistautuu ottamaan paikkansa isänsä synnyinmaassa - sokeiden kylmässä maailmassa, jossa heikkoutta halveksitaan. Hän on hyväksynyt osansa, jotta Yminmaa pysyisi turvassa ja Rime elossa.

Kuolleena syntyneet janoavat Mahtia kuitenkin niin paljon, että sota vaikuttaa väistämättömältä. Tämä saa Hirkan kyseenalaistamaan kaiken mihin hän on uskonut ja minkä puolesta taistellut.

Ihan mielettömän trilogian ihan mieletön lopetus. Luin kirjan yhdeltä istumalta yhden illan / yön aikana, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Mielestäni tämä kirja oli paras kaikista kolmesta, vaikka en osannut odottaa sen nousevan Odininlapsen yli (joskin taidan lukea senkin vielä jossain vaiheessa uudestaan - jo neljännen kerran).

En osaa valita kummasta maailmasta pitäisin enemmän - Yminmaasta vai sokeiden. Pettersen on joka tapauksessa luonut todella mielenkiintoiset maailmat, joista oli kiinnostavaa lukea. Mielestäni ne ovatkin olleet yksi tämän kirjan ja koko trilogian parhaista annista.

Sitten on myös Hirka. Monesti olen vähän kriittinen päähenkilöiden suhteen, mutta Hirka on ollut ihan paras ensimmäisestä kirjasta lähtien. Rime oli tämän kirjan suhteen miinus, kuten oli mielestäni toisessakin osassa - hänestä kertovat kohdat eivät oikein sytyttäneet ja vilkuilin aina, kuinka monta sivua on jäljellä, että päästään taas seuraamaan Hirkaa.

Loppu oli hyvä. Viittaukset muihin maailmoihin tuovat pientä toivoa jatkosta, tarinaa olisi niin mieluusti lukenut enemmänkin kuin 500 sivun verran. Korpinkehät oli kokonaisuudessaan kyllä sellainen trilogia, että jos siihen ei ole vielä tutustunut, niin nyt kyllä kannattaa!

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 507
alkuteos: Evna, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Meikäläisen tärpit Helsingin kirjamessuille


Helsingin kirjamessut 2016 alkavat jo huomenissa ja meikäläinen on tänäkin vuonna sinne menossa. Varmaan kuitenkin vain yhdeksi päiväksi, joka olisi perjantai. Saa nähdä tuleeko lauantaina tai sunnuntaina lähdettyä vielä messuilemaan, jos perjantaina ei ehdi kaikkea kiertää - tänä vuonna tuntuu messuilla olevan vaikka mitä mielenkiintoista.

Messulehdestä olen siis itselleni perjantaiksi merkannut kaikki kiinnostavat kirjailijat ja esiintymiset, mutta tässä listaamiani tärppejä myös muille päiville:

Torstai 27.10.
  • 12.30-13.00, Aleksis Kivi - Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
  • 13.00-13.30, KirjaKallio - Laura Friman: Etenee - JVG:n tarina
  • 15.00-16.00, Kullervo - Kirjat, digi ja nuoret - Kuinka tavoittaa milleniaalit?
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Harry Potter ja kirottu lapsi

Perjantai 28.10.
  • 11.30, Suomalaisen Kirjakaupan lavalla keskustelemassa Siri Pettersen ja Jani Saxell
  • 14.00-14.30, KirjaKallio - Harry Potter. Kahdeksas tarina
  • 16.30-17.30, Kullervo - Kustantamon kulisseissa
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Mikko Aaltonen: JHT - Musta lammas 

Lauantai 29.10.
  • 11.00-11.30, Aleksis Kivi - Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares - suomalaisten painajaisia
  • 14.00-14.30, Eino Leino - Siri Pettersen: Korpinkehät - Kun ihminen on myytti
  • 14.30-15.00, KirjaKallio - Elina Pitkäkangas: Kuura
  • 15.30-16.00, KirjaKallio - Essi Tammimaa: Noaidin tytär - Tulva

Sunnuntai 30.10.
  • 15.30-16.00, Kullervo - Suomalaisen kirjallisuuden maailmanvalloitus
  • 17.00-17.30, Mika Waltari - Otto Virtanen ja Antti Tuisku: Petokesä 

Lisää tärppejä löytyy mm. Kirjanurkkaus ja Yöpöydän kirjat blogeista. :)

lauantai 15. lokakuuta 2016

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär - Tulva

Siitä onkin aikaa, kun tämän ensimmäinen osa tuli luettua - bloggauksen siitä voit lukea täältä. Jäin ensimmäisen osan luettuani kaipailemaan jatkoa, kiitos siis Otavalle arvostelukappaleesta!

Muistot viime vuoden kauhuista piinaavat Auraa. Soturittarien metsä on mystisesti ummessa ja kaikki on niin kuin ennen, kunnes pahat unet alkavat.

Tulva uhkaa Kellokoskea, eikä Aura saa karistettua karmivaa kuvaa joesta nousevista kuolleista. Samaan aikaan toimittajat kiinnostuvat Auran ja Pajun suhteesta. Eräs toimittaja alkaa vainota Auraa ja vaarantaa lööpeillään tuoreen rakkauden lisäksi soturittarien salaisuuden.

Auran matka Lappiin paljastaa, että Kellokosken tulva on sidoksissa Lapin suuronnettomuuteen, Suvivaaran katastrofiin – ja kaiken sen takana ovat kuolleet soturittaret. Kuolleet nousevat kylmistä vesistä. He haluavat maansa takaisin tuholta ja saasteelta. Ja he odottavat Auralta siihen apua.

Lyhyeen kirjaan oli toden teolla ympätty rutkasti mielenkiintoisia juttuja. Harmi kyllä, se teki kirjasta aika sekavan - punainen lanka tuntui välillä katoavan jonnekin, kun hypittiin maisemista ja henkilöistä toisiin. Parasta kirjassa olivat (sillä en kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä juttua) sen sijoittuminen Suomeen, kirjasta henkivä suomalaisuus ja saamelaisuus, mytologia sekä Tammimaan tyyli.
Lisäksi pidin edelleen Aurasta päähenkilönä. Paju oli mielestäni nyt vähän paremmin esillä kuin ensimmäisessä osassa, mutta Markus jäi edelleen aika etäiseksi. Oli kuitenkin hienoa, kuinka myös kirjan muita hahmoja nostettiin esiin.

Olisin kaivannut vähän keskittymistä joihinkin juttuihin kirjassa, vähän lisää tietoa, vaikka se olisikin tarkoittanut lisäsivuja. Toisaalta tämä toimii nuoremmille lukijoille erinomaisesti varmaan näinkin.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 233
mistä: arvostelukappale

torstai 13. lokakuuta 2016

ESTELLE MASKAME: DIMIMY - Kaipaan

Mielestäni on todella hienoa, että tämä sarja on a) julkaistu, b) suomennettu ja c) aika ahkerasti mainostettu, ainakin muun muassa Demi-lehdessä, sillä tämä on varmasti innostanut sellaisiakin nuoria lukemaan, jotka eivät yleensä kirjoihin tartu. Itse luin tämän viimeisen osan jo jonkin aikaa sitten.

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?


Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.

Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.

Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale