lauantai 14. toukokuuta 2016

JULIE KAGAWA: Talon

Ihastuin Kagawan haltioista kertovaan Rauta-saagaan heti sen luettuani ja onpa se tullut luettua useampaankin otteeseen. Siksi kiinnostuin tästäkin sarjasta. Kirjan lukemisesta on jo reilusti aikaa, mutta parempi kirjoittaa siitä myöhemmin kuin ei milloinkaan ja nyt se on suomennettu ja löytyy nimellä Lohikäärmeet (Talon-saaga 1).

Kauan sitten Pyhän Yrjänän Veljeskunta onnistui hävittämään lähes kaikki lohikäärmeet. Jäljelle jääneet kätkeytyivät ihmishahmoihin ja ovat siitä lähtien eläneet ihmisten joukossa luoden maailmanlaajuisen Talon-organisaation

Ember ja Dante Hill ovat nuoria lohikäärmeitä. Heidät on valmennettu soluttautumaan ihmisten joukkoon, ja loppukokeessa heidät sijoitetaan Crescent Beachin rantakaupunkiin. Teinielämä kiehtoo Emberiä ja hän haluaa kokea vielä yhden kesän vapaudessa ennen kuin hänelle osoitetaan lopullinen paikka Talonin organisaatiossa. Mutta yhtäkkiä Emberin maailmaan ilmestyy säännöistä piittaamaton lohikäärme kyseenalaistaen kaiken sen mitä Ember on oppinut.

Garret Xavier Sebastian on vain seitsemäntoistavuotias, mutta jo parkkiintunut lohikäärmeiden tappaja. Hänen tehtävänään on eliminoida kaikki lohikäärmeet – varsinkin nuoret. Nyt hänen tulee jäljittää kaksi mahdollista Talonin agenttia ja eliminoida heidät. Mutta ensin hänen on varmistuttava siitä, että he todellakin ovat lohikäärmeitä, mikä Ember Hillin kohdalla ei ole niin yksinkertaista. Emberin rohkeus, itseluottamus ja tahto saavat Garretin maailman sekaisin

Siis tässä saagassahan on ihan mieletön idea. Itse innostuin kirjasta todella paljon luettuani tuon kuvauksen. Lohikäärmeitä, metsästäjiä, romantiikkaa... Harmi ettei ainakaan tämä ensimmäinen osa täyttänyt odotuksiani sitten ollenkaan.

Kagawan aikaisempiin kirjoihin verrattuna tämä oli todella hidas. Olisin kaivannut paljon enemmän actionia ja vaikka Emberin koulutus ja sääntöjen rikkominen toi sitä jonkin verran, ei sitä ollut läheskään tarpeeksi. Lisäksi tässä olisi pitänyt painottaa enemmän lohikäärmeitä - nyt tarina pyöri enemmän normaalien teinihuolien ja ihastumisten ympärillä. Tai ainakin siihen nähden, mitä potentiaalia ideassa olisi. Pidin joka tapauksessa hahmoista, joten toivottavasti toinen osa toisi enemmän lohikäärmeitä esiin sekä tarinaan sen kaipaamaa actionia. Ensin en meinannut lukea toista osaa ollenkaan, mutta nyt kun se suomennetaan, niin kaipa sille pitäisi antaa mahdollisuus.

arvosana: 1 ½ / 5
Harlequin Books 2014
sivut: 461
mistä: omasta hyllystä

torstai 12. toukokuuta 2016

ESTELLE MASKAME: DIMINY - Tarvitsen

Tämän sarjan ensimmäinen osa DIMILY - Rakastan iski sen verran kovaa, että oli pakko saada myös toinen osa hyppysiini (ja kolmaskin kun se ilmestyy).

On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden.

Nyt Tyler on kuitenkin kutsunut Edenin kesäksi luokseen New Yorkiin huolimatta siitä, että kummatkin elävät uutta elämää. Kesä kuitenkin osoittaa, etteivät he ole päässeet yli toisistaan. Mitä siitä seuraa, kun he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Kirjan lukemiseen meni jonkin verran aikaa, sillä alku lähti niin hitaasti ja kangerrellen liikkeelle, että muut kirjat menivät tämän ohi. Mutta ONNEKSI se oli vain alku - kangertelun jälkeen kirja tempaisi mukaansa ensimmäisen osan tavoin ja sitten se olikin hetkessä luettu.

Kirjan teinimeininki oli samaan aikaan niin ärsyttävää ja niin ihanaa, että loppujen lopuksi en voi kuin tykätä kirjasta ja koko sarjasta - sen verran draamaa on Maskame saanut ahdettua kirjoihinsa, että tässä on kunnon aivot narikkaan lukemista. Eden oli kirjassa paikoitellen turhan ärsyttävä hahmo mustasukkaisuuskohtauksineen, mutta senkin voi kuitata sanalla "teini".

Pidin tapahtumapaikkana New Yorkista todella paljon. Ilmeisesti kirjailija ei ole edes ennen kirjan kirjoittamistaan käynyt siellä, mutta mielestäni hän oli silti saanut luotua hyvää fiilistä paikkaan liittyen. Jos eka osa yhtään nappasi, niin kannattaa lukea tämäkin ja turha murehtia alusta - kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Taattua teinihömppää!

arvosana: 3 ½ / 5
Gummerus 2016
sivut: 384
alkuteos: Did I Mention I Need You?, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

SIRI PETTERSEN: Mätä

Tätä kirjaa tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa, että milloin se tulee. Ensimmäinen osa Odininlapsi oli paras lukemani kirja viime vuonna, joten odotukset Mätää kohtaan olivat kovat.

Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää, kuka hän todellisuudessa on.

Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.

En joutunut pettymään. Luin tarinaa hirmuista vauhtia eteenpäin, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pettersen on luonut niin lumoavia henkilöitä ja maailmoja, että ei kirjasta voi olla pitämättä. Hirka vain on niin ihana päähenkilö, voimakas ja itsenäinen. Odininlapsen tasolle kirja ei kyllä yltänyt, eli ei tästä tämän vuoden parasta kirjaa tullut, mutta Mätä oli kuitenkin hyvä jatko-osa Odininlapselle.

Pakko myöntää, että jäin hitusen kaipaamaan Yminmaata, mutta onneksi Rimen näkökulmasta päästiin piipahtamaan sielläkin, vaikka tässä kirjassa Rime olikin se tylsempi henkilö. Pettersen on hienosti onnistunut luomaan yhteydet eri maailmojen välille ja olikin mielenkiintoista, että tämä kirja sijoittui ihmisten maailmaan.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon tarinan kannalta tärkeitä juttuja, joita on vaikea olla spoilaamatta - kannattaa siis lukea tämä, jos Odininlapsi yhtään kiinnosti. Nyt on kyllä entistä isommat odotukset vikaa kirjaa kohtaan. Ja pakko vielä lopuksi hehkuttaa tämän kirjasarjan kansia. Yleensä tykkään kansista, joissa on ihmisiä, mutta nämä ovat ihan mielettömiä.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2016
sivut: 499
alkuteos: Råta, 2014
mistä: arvostelukappale

tiistai 10. toukokuuta 2016

MINTIE DAS: Storm Sisters 1 - Kuohuva maailma

Tämän Storm Sisters-kirjasarjan ensimmäisen osan sain hyppysiini, kun myöskin kirjallisuudesta innostunut pikkuserkkuni oli yksi Lukufiiliksen järjestämän kisan voittajista, jotka saivat itselleen ja valitsemalleen tyypille kirjat sekä miittingin Mintie Dasin kanssa. Kirjan lukemisessa tulikin hieman hoppu, kun hain sen viime tiistaina postista, tapaaminen oli lauantaina ja kaikkea tehtävää rästissä. Sain kuin sainkin kirjan luettua loppuun, tosin viimeiset sivut vasta junassa, kun oltiin jo matkalla Helsinkiin tapaamiseen.

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä naamioituneina merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, tosin huonoin tuloksin. Matka vie tyttöjä Shanghain oopiumluolista Intian valtameren halki aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.

Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat heidän menneisyytensä salaisuudet? Mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui?

Kirjassa oli paljon niin hyvää kuin huonoakin. Pidin päähenkilöistä ja heidän nykyaikaisuudestaan, vaikka tarina sijoittuukin 1780-luvulle. Lempihenkilöni oli ehdottomasti tyttöporukan nuorin, Ingela - ihan mieletön hahmo. Hän tekikin kirjasta mielestäni paljon paremman. Pidin myös kirjan tapahtumapaikoista, Shanghaista, Malediiveista... Joskin olisin toivonut enemmän kuvailua paikoista.

Kirja oli sinänsä vauhdikas ja actionia riitti, vaikka lukiessa se ei tuntunut minusta ihan siltä. Tapahtumasta toiseen siirryttiin sellaista vauhtia, että olisin kaivannut parempaa keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä hän-kerronta ärsytti myös hieman, sillä minä-kerronnalla pääsee mielestäni vain niin paljon paremmin tarinaan sisälle. Olisin lisäksi halunnut lukea lisää stormilaisuudesta, stormiudesta, stormeista mitänytovatkaan, mutta toivottavasti siitä tulisi lisää seuraavissa kirjoissa.

Kirjailija itse kertoi luokittelevansa kirjan "young adult"-kategoriaan, mutta minusta kirja oli hieman liian lapsellinen minulle - sopii kuitenkin oikein hyvin noin 12-16 -vuotiaalle tytölle ja miksei vaikka rippilahjaksi, jos kirjalahjalla haluaa muistaa, sillä kirjan teema olisi oikein osuva (matkustaminen, kasvaminen, tyttöpower jne.). Lopussa oli sellainen koukku, että kaipa seuraavakin osa pitää lukea sitten kun se tulee.

arvosana: 2 ½ / 5
Tammi 2016
sivut: 440
alkuteos: The Sinking World, 2014
mistä: omasta hyllystä

torstai 5. toukokuuta 2016

J.R. WARD: Verisuudelma

Wardin vampyyrikirjoja odottaa kyllä aina innolla ja onneksi niitä tuleekin ihan mukavaan tahtiin. Nyt Ward on kirjoittanut Mustan tikarin veljeskunnan rinnalle Mustan tikarin perintö -sarjan, joka herätti mielenkiintoni, vaikka Paradise päähahmona vähän hämmensikin edellisten kirjojen jälkeen.

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän päättää aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman. Suunnitelma on hyvä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat tuntuvat enemmän vihollisilta kuin liittolaisilta. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa olevalla Butch O’Nealilla, toiselta nimeltään Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.

Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Craeg on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi.
Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaisesti – niin työssä kuin vapaa-ajalla?

Kaikki J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan liittyvät kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä pääsi silti yllättämään ja todella positiivisesti - ihan mahtava kirja! Paradise oli epäilyistäni huolimatta ihan mieletön hahmo ja tykästyin häneen kovasti. Hänestä tuli tämän jälkeen kyllä yksi lempihahmoistani. Paradisen lisäksi tässä kirjassa parasta oli se, kuinka paljon uutta se toi Mustan tikarin veljeskuntaan, sillä näkökulma oli uusi ja koulutusohjelmassa riitti Nälkäpeli-tyylistä actionia.

Miinusta siitä, että Ward toi kirjaan Butchin ja Marissan. Heidän sivuosansa tuntui täysin turhalta ja pitkäveteiseltä - heidän pätkänsä piti lukea vähän silmäillen, että pääsi nopeammin koukuttavan pääparin pariin. Paradise x Craeg oli sen verran hyvä yhdistelmä, että toivottavasti heistä saisi lukea enemmän jatkossakin.

Sen verran vielä, että kyllä tämä kirja vaatii, että lukijan pitää olla perillä Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, sillä muuten ei varmaankaan pääse millään kärryille. Todella hyvä sarja veljeskunnan rinnalle, suosittelen tutustumaan.

arvosana: 4 ½ / 5
Basam Book 2016
sivut: 400
alkuteos: Blood Kiss, 2015
mistä: arvostelukappale