maanantai 28. marraskuuta 2016

MIKKO AALTONEN: JHT - Musta lammas

Tämä oli sellainen kirja, jonka ehdottomasti halusin lukea. Cheek on sen verran mielenkiintoinen persoona, että osasin odottaa hyvää kirjaa ja sitä se olikin.

"Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja tappelupukarista kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutkertaisen tarinan mitään peittelemättä."

Luin kirjan aika rivakkaan tahtiin, sillä mielenkiinto säilyi alusta loppuun - Musta lammas oli hyvä kokonaisuus. Kirjassa keskityttiin pääasiassa Jaren uraan, mutta oli mukana myös vähän väläyksiä hänen yksityiselämästäänkin, joskin kaverini kysyessä tuliko kirjasta mitään uutta esille, ja muutaman jutun kerrottuani sanoi hän niiden tulleen ilmi jo Cheekin biiseistä.

Kirjassa oli mukana interludeja, joissa Jaren läheiset ja ystävät kertoivat omat näkemyksensä asioihin ja tapahtumiin. Mielestäni kyseiset pätkät olivat hyvä lisä, sillä ne toivat vähän eri näkökulmaa Jaren kertomiin juttuihin.
Kirjassa esiin tuotuja asioita oli selvästi haluttu linkittää yhteen Cheekin biisien kanssa, sillä joidenkin sivujen lopussa oli pätkiä biisien sanoituksista - ehkä vähän turhaa, mutta yhdistää varmaan kivasti kirjan ja erityisesti Alpha Omega-albumin (itse en ole kys. albumia kummemmin kuunnellut).

Parasta kirjassa oli mielestäni Jaren uran alkuvaihe ja se kuinka Jaren uran lisäksi kirjassa kerrottiin suomalaisen hiphopin tarina. Minulle tutumpaa Cheekkiä ovat nimittäin "Timantit on ikuisia" ja "Liekeissä" biisien lisäksi "Avaimet mun kiesiin", "Huligaani" ja "Räplaulajan vapaapäivä". Ja kyllähän lahtelaisena kirjan Lahti-aspekti kiinnosti, sillä paikat ovat tuttuja.

Oikeastaan ainoa kirjassa ärsyttänyt asia olivat englanninkieliset lausahdukset joidenkin lauseiden lopussa. Nyt kirjaa selattuani en montaa kuitenkaan bongannut, mutta lukiessa ne huvittivat ja tuntuivat pomppaavan silmille. Kai niillä yritettiin viestittää jonkinlaista räpin tai hiphopin asennetta ja tyyliä - "In this muthafuckin' rap game."
Joku voi ajatella, että miten elämäkerran voi saada aikaiseksi kolmekymppisenä, mutta Musta lammas osoittaa, että kyllä voi - kyllä sitä kerrottavaa näköjään 30 vuodessa ehti kertyä kirjan verran. Mielestäni tämä vielä julkaistiin aika hyvään saumaan. Voin suositella kirjaa kaikille, joita Jaren ura ja suomalainen hiphop kiinnostaa edes hiukkasen.

arvosana: 4 ½ / 5
Otava 2016
sivut: 461
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Takaisinheitto Helsingin kirjamessuille


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - luvassa siis meikäläisen postaus Helsingin kirjamessuista. Vietin messuilla vain yhden päivän (vaikka muinakin päivinä olisi ollut vaikka mitä nähtävää), joka oli perjantai 28.10. yhdessä poikaystäväni ja äitini kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat @mustemaailmani-instasta, joita julkaisin jo messupäivänä.


Heti messuille saavuttuamme suunnistin Suomalaisen kirjakaupan lavalle, jossa Siri Pettersen oli haastateltavana. Olen ylistänyt Pettersenin Korpinkehät-trilogiaa täällä blogin puolella, joten pakkohan Petterseniä oli päästä kuuntelemaan. Ja pitihän se omistuskirjoituskin saada viimeisimpään Mahti-kirjaan.


Pettersenin lisäksi kävin messuilla kuuntelemassa myös Kirjakallio-lavalla Jaana Kapari-Jattaa, jota haastateltiin Pottereihin ja Kirottu lapsi-kirjaan liittyen. Potter kiinnosti selvästi monia muitakin, sillä lavan edusta oli täynnä porukkaa. Keskustelua oli kiva seurata, vaikka Kirotusta lapsesta Kapari-Jatta ei sen syvällisemmin halunnut keskustella spoilausvaaran vuoksi. Pakko vielä mainita, että mielestäni Kirjakallio-lava oli messujen lavoista paras! Lukiolaiset ovat haastattelijoina todella hyviä.

Potter-keskustelun lisäksi kävin yhdessä äitini kanssa kuuntelemassa keskustelua JHT - Musta lammas -kirjasta. Hyvä keskustelu, jonka voi käydä katsomassa Ylen Areenasta.


Poikaystäväni huiteli messuilla pitkälti omia menojaan, sillä häntä kiinnostivat historia-, sota- ja politiikka-aiheiset keskustelut, joita perjantainkin messupäivään mahtui monia ja joista useimmat olivat kuulema olleet mielenkiintoisia.


Messusaalis jäi aika pieneksi verrattuna moniin muihin kirjabloggareihin, mutta eipä meidän kirjahyllyyn hirveästi enää mahtuisikaan. Kuvassa siis minun ja poikaystäväni hankinnat - ei hirveän vaikeaa arvata mitkä kuuluvat kummallekin. Happy Familyn bongasin 2e kirjapöydästä, joten pakkohan se oli napata mukaan, kun on lukulistalla ollut niin pitkään. Viivi nyt ei ollut niin pakollinen hankinta, mutta onhan se "joka Viivin oma kirja". Hits-nuottikirjoja minulta löytyy 2005-vuodesta 2013-vuoteen asti - oli aikakin ostaa vähän uutta soitettavaa.

Mielestäni tämän vuoden kirjamessut olivat jopa viimevuotisia paremmat. 2017 vuoden messuja odotellessa!

Iso kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista ja lipuista!

torstai 27. lokakuuta 2016

SIRI PETTERSEN: Mahti

Korpinkehät nousi jo ennen viimeistä osaansa Mahtia suosikkisarjojeni joukkoon, enkä millään malttanut odottaa tämän viimeisen osan kolahtamista postiluukusta.

Hirka valmistautuu ottamaan paikkansa isänsä synnyinmaassa - sokeiden kylmässä maailmassa, jossa heikkoutta halveksitaan. Hän on hyväksynyt osansa, jotta Yminmaa pysyisi turvassa ja Rime elossa.

Kuolleena syntyneet janoavat Mahtia kuitenkin niin paljon, että sota vaikuttaa väistämättömältä. Tämä saa Hirkan kyseenalaistamaan kaiken mihin hän on uskonut ja minkä puolesta taistellut.

Ihan mielettömän trilogian ihan mieletön lopetus. Luin kirjan yhdeltä istumalta yhden illan / yön aikana, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Mielestäni tämä kirja oli paras kaikista kolmesta, vaikka en osannut odottaa sen nousevan Odininlapsen yli (joskin taidan lukea senkin vielä jossain vaiheessa uudestaan - jo neljännen kerran).

En osaa valita kummasta maailmasta pitäisin enemmän - Yminmaasta vai sokeiden. Pettersen on joka tapauksessa luonut todella mielenkiintoiset maailmat, joista oli kiinnostavaa lukea. Mielestäni ne ovatkin olleet yksi tämän kirjan ja koko trilogian parhaista annista.

Sitten on myös Hirka. Monesti olen vähän kriittinen päähenkilöiden suhteen, mutta Hirka on ollut ihan paras ensimmäisestä kirjasta lähtien. Rime oli tämän kirjan suhteen miinus, kuten oli mielestäni toisessakin osassa - hänestä kertovat kohdat eivät oikein sytyttäneet ja vilkuilin aina, kuinka monta sivua on jäljellä, että päästään taas seuraamaan Hirkaa.

Loppu oli hyvä. Viittaukset muihin maailmoihin tuovat pientä toivoa jatkosta, tarinaa olisi niin mieluusti lukenut enemmänkin kuin 500 sivun verran. Korpinkehät oli kokonaisuudessaan kyllä sellainen trilogia, että jos siihen ei ole vielä tutustunut, niin nyt kyllä kannattaa!

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 507
alkuteos: Evna, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Meikäläisen tärpit Helsingin kirjamessuille


Helsingin kirjamessut 2016 alkavat jo huomenissa ja meikäläinen on tänäkin vuonna sinne menossa. Varmaan kuitenkin vain yhdeksi päiväksi, joka olisi perjantai. Saa nähdä tuleeko lauantaina tai sunnuntaina lähdettyä vielä messuilemaan, jos perjantaina ei ehdi kaikkea kiertää - tänä vuonna tuntuu messuilla olevan vaikka mitä mielenkiintoista.

Messulehdestä olen siis itselleni perjantaiksi merkannut kaikki kiinnostavat kirjailijat ja esiintymiset, mutta tässä listaamiani tärppejä myös muille päiville:

Torstai 27.10.
  • 12.30-13.00, Aleksis Kivi - Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
  • 13.00-13.30, KirjaKallio - Laura Friman: Etenee - JVG:n tarina
  • 15.00-16.00, Kullervo - Kirjat, digi ja nuoret - Kuinka tavoittaa milleniaalit?
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Harry Potter ja kirottu lapsi

Perjantai 28.10.
  • 11.30, Suomalaisen Kirjakaupan lavalla keskustelemassa Siri Pettersen ja Jani Saxell
  • 14.00-14.30, KirjaKallio - Harry Potter. Kahdeksas tarina
  • 16.30-17.30, Kullervo - Kustantamon kulisseissa
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Mikko Aaltonen: JHT - Musta lammas 

Lauantai 29.10.
  • 11.00-11.30, Aleksis Kivi - Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares - suomalaisten painajaisia
  • 14.00-14.30, Eino Leino - Siri Pettersen: Korpinkehät - Kun ihminen on myytti
  • 14.30-15.00, KirjaKallio - Elina Pitkäkangas: Kuura
  • 15.30-16.00, KirjaKallio - Essi Tammimaa: Noaidin tytär - Tulva

Sunnuntai 30.10.
  • 15.30-16.00, Kullervo - Suomalaisen kirjallisuuden maailmanvalloitus
  • 17.00-17.30, Mika Waltari - Otto Virtanen ja Antti Tuisku: Petokesä 

Lisää tärppejä löytyy mm. Kirjanurkkaus ja Yöpöydän kirjat blogeista. :)

lauantai 15. lokakuuta 2016

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär - Tulva

Siitä onkin aikaa, kun tämän ensimmäinen osa tuli luettua - bloggauksen siitä voit lukea täältä. Jäin ensimmäisen osan luettuani kaipailemaan jatkoa, kiitos siis Otavalle arvostelukappaleesta!

Muistot viime vuoden kauhuista piinaavat Auraa. Soturittarien metsä on mystisesti ummessa ja kaikki on niin kuin ennen, kunnes pahat unet alkavat.

Tulva uhkaa Kellokoskea, eikä Aura saa karistettua karmivaa kuvaa joesta nousevista kuolleista. Samaan aikaan toimittajat kiinnostuvat Auran ja Pajun suhteesta. Eräs toimittaja alkaa vainota Auraa ja vaarantaa lööpeillään tuoreen rakkauden lisäksi soturittarien salaisuuden.

Auran matka Lappiin paljastaa, että Kellokosken tulva on sidoksissa Lapin suuronnettomuuteen, Suvivaaran katastrofiin – ja kaiken sen takana ovat kuolleet soturittaret. Kuolleet nousevat kylmistä vesistä. He haluavat maansa takaisin tuholta ja saasteelta. Ja he odottavat Auralta siihen apua.

Lyhyeen kirjaan oli toden teolla ympätty rutkasti mielenkiintoisia juttuja. Harmi kyllä, se teki kirjasta aika sekavan - punainen lanka tuntui välillä katoavan jonnekin, kun hypittiin maisemista ja henkilöistä toisiin. Parasta kirjassa olivat (sillä en kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä juttua) sen sijoittuminen Suomeen, kirjasta henkivä suomalaisuus ja saamelaisuus, mytologia sekä Tammimaan tyyli.
Lisäksi pidin edelleen Aurasta päähenkilönä. Paju oli mielestäni nyt vähän paremmin esillä kuin ensimmäisessä osassa, mutta Markus jäi edelleen aika etäiseksi. Oli kuitenkin hienoa, kuinka myös kirjan muita hahmoja nostettiin esiin.

Olisin kaivannut vähän keskittymistä joihinkin juttuihin kirjassa, vähän lisää tietoa, vaikka se olisikin tarkoittanut lisäsivuja. Toisaalta tämä toimii nuoremmille lukijoille erinomaisesti varmaan näinkin.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 233
mistä: arvostelukappale

torstai 13. lokakuuta 2016

ESTELLE MASKAME: DIMIMY - Kaipaan

Mielestäni on todella hienoa, että tämä sarja on a) julkaistu, b) suomennettu ja c) aika ahkerasti mainostettu, ainakin muun muassa Demi-lehdessä, sillä tämä on varmasti innostanut sellaisiakin nuoria lukemaan, jotka eivät yleensä kirjoihin tartu. Itse luin tämän viimeisen osan jo jonkin aikaa sitten.

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler.

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?


Tämän suhteen ei ollut sellaisia ongelmia kuin edellisen (eli hidas, kangerteleva alku), vaan se tempaisi minut heti mukaansa. Kirja tulikin luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Pidinkin tästä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta ensimmäisen tasolle tämä ei ihan noussut.

Eden oli jälleen paikoitellen hahmona hiukkasen ärsyttävä, eikä hän mielestäni tarpeeksi muuttunut sarjan edetessä toisin kuin Tyler - hänen muutoksensa oli minusta mielenkiintoista luettavaa, eikä toisaalta yhtään korniakaan, vaikka "pahasta pojasta" tulikin loppupelissä jotain ihan muuta.

Tämän viimeisen kirjan takakannessa on lainaus School Library Journalista, jossa sanotaan, että moni teini voi samaistua tunnekuohuihin. Veikkaankin, että siksi tämä sarja sai hypetystä nuorten keskuudessa, sillä se oli oikeasti niin "teini" kaikkine tunnekuohuineen ja suhdemyrskyineen. Vaikka en ole enää teini, niin iski tämä sarja minuunkin, joskin suhdemyrskyjen lisäksi perhesuhteet kiinnostivat minua ja kirjan ajatukset perheestä - uusperheet, vanhempien uudet seurustelukumppanit, kaukaisiksi jääneet vanhemmat, sisarussuhteet jne. Tutustumisen arvoinen sarja.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 375
alkuteos: Did I Mention I Miss You?, 2016
mistä: arvostelukappale

maanantai 19. syyskuuta 2016

K.K. ALONGI: Kevätuhrit

Aikamoinen blogihiljaisuus takana - tämän jälkeen vielä pari arviota rästissä. Vaikka syksyä kohden lukeminen monilla lisääntyy, on se minulla mennyt ihan nollaan, vaikka mielettömiä kirjoja onkin odottamassa! Toivottavasti lukuintoa saisi piakkoin palauteltua, mutta nyt tämän Alongin Kevätuhrien pariin, joka minun tuli luettua jo kesällä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta taisin olla hiukkasen liian vanha tälle kirjalle. Pakko kyllä myöntää, että hahmojen nuoresta iästä huolimatta olivat he silti mielenkiintoisia ja tarpeeksi persoonallisia - jokaisen persoonaa tuotiin hyvin esille, eivätkä he tuntuneet pelkiltä massanuorilta.

Kirjan lukeminen oli minun kohdallani aluksi aika hidasta, tuntui ettei tarina lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaikka idea itsessään olikin jännittävä - herätä maailmasta, jossa kaikki muut näyttävät kuolleen. Onneksi juoni lähti rullaamaan ja uudet hahmot ja paljastukset toivat kiinnostavuutta kirjaan.

Voin suositella tätä erittäin paljon vaikka 13-16-vuotiaille, niin tytöille kuin pojillekin - heihin tämä varmasti iskee paremmin. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kuitenkin lukemaan seuraavankin osan - sen verran aihe ja Suomi tapahtumapaikkana vakuutti.

arvosana: 3 / 5
Otava 2016
sivut: 302
mistä: kirjastosta

maanantai 8. elokuuta 2016

VICTORIA AVEYARD: Punainen kuningatar

Punaisen kuningattaren bongasin jo silloin, kun sen suomennosta ei ollut vielä tullut. Jo silloin houkutteli lukea se englanniksi, mutta päätin kuitenkin malttaa mieleni. Kiitos arvostelukappaleesta Aula & Co - oli pakko lukea tämä yhdessä illassa!

Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.

Huonoin juttu kirjassa oli, että se loppui - tätä olisi niin halunnut lukea vain lisää ja lisää! Koukutuin kirjaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, enkä sen jälkeen halunnut laskea sitä näpeistäni ennen kuin viimeinenkin sivu oli käännetty.

Hyviä juttuja kirjassa oli monia. Pidin paljon päähenkilöstä, Maresta (sekä kyllä kaikista muistakin hahmoista). Mare oli sekä vahvan oloinen hahmo että välillä ihan teini erityisesti kirjan jätkäkuvioiden kanssa, joista myös muuten pidin kovasti. Mielestäni suhteitten osalta draamaa oli sopivasti niin, että kirjan maailmalle ja punaisten/hopeisten vastakkainasettelulle annettiin tarpeeksi tilaa. 

Idealtaan kirja ei ollut mikään omaperäisin, mutta se oli niin mielettömän koukuttava, että nousi lemppareitteni joukkoon. Kirja oli kokonaisuudessaan todella hyvä paketti - juuri sellainen, josta tykkään (eli te kaikki, joilla on suht. sama kirjamaku kuin minulla - tätä kirjaa ette voi laskea käsistänne).

Vähän tekisi mieli lukea seuraava osa englanniksi, mutta sen suomennos on tulossa alkuvuodesta 2017, joten kaipa se pitäisi malttaa odotella sinne asti. Suomennos oli nimittäin tässä niin onnistunut, että mieluusti luen jatkotkin suomeksi.

arvosana: 5 / 5
Aula & Co 2016
sivut: 451
alkuteos: Red Queen, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hollolan keskiaikamarkkinat 30.7.


Joskus jotain muutakin kuin kirjoja, eli pieni takaisinheitto Hollolan kirkonkylän tunnelmiin. Kävimme lauantaina haistelemassa vähän keskiaikaisia fiiliksiä keskiaikamarkkinoilla tai -tapahtumassa, kuka miksikin sitä haluaa kutsua (joskus taisi kulkea markkinat nimellä, nykyään tapahtumana).

Kyseessä on siis Hollolan keskiaikaisella kivikirkolla joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma, joka kestää perjantaista sunnuntaihin ja jossa on mukana esiintyjiä, käsityöläisiä, elävöittäjiä jne. Lippu lauantaille kustansi aikuiselta 10€.


Ohjelmaa oli mukavasti taistelunäytöksistä nukketeattereihin. Me kävimme katsomassa jousiammuntakilpailua, taistelunäytöstä sekä turnajaisia.

Lisäksi alueella kulkiessa näki niin tanssi- kuin lauluesityksiäkin - ja tulihan sieltä alueen kojuista ostettua muun muassa itsetehtyä salmiakkia ja tinakoru.


Turnajaiset järjesti siis Rohanin talli. Olen heidän esityksensä nähnyt aikaisemminkin, kun viimeksi olen käynyt Hollolan keskiaikamarkkinoilla vuonna 2010, mutta onhan siitä jo aikaa.

Joka tapauksessa hieno esitys, jota varmasti koko perheen oli mukava katsoa. Entisenä heppatyttönä odotin kyllä turnajaisia ja kännykkä olikin täynnä kuvia sen jälkeen.


Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä todella mukava kesälauantai Hollolassa. :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

MARJA-LEENA TIAINEN: Viestejä Koomasta

Jokin Tiaisen "Viestejä Koomasta"-kirjassa herätti kiinnostukseni ja onnekseni voitin kirjan Kristan blogista.

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva loukkaantuu  ysiluokkaa edeltävänä kesänä.
Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan ja saa tehtäväkseen viedä viestejä eläville.
Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!
 
Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä, mutta kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia.

Kirjassa erityisesti minua kiinnosti välitila, se millaisena se kuvattaisiin. Odotukset kirjasta ylipäätään eivät olleet kummoiset, mutta niinpä se vain pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni ja kirjan tyyli olivat selkeitä ja aika simppeleitä, mutta tarjosivat minulle silti jotain uutta - enpä muistaakseni ole tämän tyyppistä nuortenromaania hetkeen lukenut. Ja nimenomaan nuorten, sillä uskon, että heille tämä antaa paljon enemmän.

Nimittäin huono puoli oli se, että kirja loppui liian aikaisin. Ja ehkä olisin kaivannut myös vähän syvempää pureutumista asiaan. Joka tapauksessa voin suositella tätä lämpimästi. Kirja oli ihanan herkkä ja myös ajatuksia herättävä. Pidin hahmoista ja siitä kuinka todentuntuisia ja samaistuttavia he olivat - monet nuoret pystyvät varmasti samaistumaan henkilöihin ainakin jollain tasolla.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2016
sivut: 210
mistä: omasta hyllystä

perjantai 22. heinäkuuta 2016

HENRIIKKA RÖNKKÖNEN: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita


Iso kiitos kustantajalle Mielikuvituspoikaystävästä - tämän seurassa viihtyi! Henriikka Rönkköstä on tullut jonkin verran seurattua Instagramissa, ja kyllähän tämä kirjakin alkoi heti kiinnostamaan. Kansikin on oikein nappivalinta.
 
”Stalkkaus on itsemurha. Päätä jo etukäteen, että menet kiinnostuksesi kohteen Facebook-sivuille vasta, kun juttu on vakaalla pohjalla. Tai älä mene silloinkaan. Koska jos menet, saatat huomata, että kauhukuvillasi ja mielikuvituksesi tuotteilla tuomitset jutun kuolemaan ennen kuin se edes ehtii alkaa.
Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise aktin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa.
Aamen. Ei muuta.”

Mielikuvituspoikaystävästä kerrotaan mm. kustantajan sivuilla, että se kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää.

Ja kyllähän tämä tuli luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Kirja oli mukavan pituinen, mielestäni todella onnistunut kokonaisuus. Odotin, että kirja olisi ollut täynnä vain räkätystä ja punastumisia aiheuttavia juttuja, mutta vitsit - olihan siellä ihan asiaakin, mikä ei ollut yhtään huono juttu, päinvastoin. Erityisesti abortin kuvaus jäi kaikessa karuudessaan mieleen.

Hauskaa oli huomata monista kirjan asioista, että nehän ovat ihan oikeasti totta ja juuri noin sinkuksi tullut ystäväni käyttäytyi - ei siis selvästi ole ollut ainoa laatuaan.
Kirja lähti heti kiertoon kaveripiirissäni ja kyllä siitä tykättiin, mutta naurunremahduksia aiheuttavia juttuja olisi kaivattu enemmän, vakavammat jutut eivät iskeneet kaikkiin. Lisäksi yksi kommentoi, että on niin paljon seurannut Rönkköstä sosiaalisessa mediassa ja blogissa, että on oikeastaan lukenut kaikki jutut jo sieltä.

Kaikki taisivat kuitenkin olla sitä mieltä, että kyseessä on lukemisen arvoinen kirja - sellaisellekin jolla on useampia vuosia taukoa kirjojen lukemisesta.

arvosana: 4 / 5
Atena 2016
sivut: 200
mistä: arvostelukappale

perjantai 1. heinäkuuta 2016

ANU HOLOPAINEN: Kristallien valtakunta

Tämä oli varmaan jo neljäs kerta, kun palasin tämän kirjan pariin. Kristallien valtakunta teki minuun vaikutuksen jo mukulana ja viime kirjastoreissulla tuntui, että pitäähän se taas lukea.

Sonja tempautuu aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, jossa ystävyys ja rakkaus odottavat häntä.
Kaikki alkaa siitä, kuinka Sonja herää rantahietikolta täysin oudossa paikassa: Mikä tämä maa on? Keitä paikan ihmiset ovat? Kuinka hän joutui sinne? Miksi hän on siellä? Ja mihin aika on kadonnut?

Kristallien valtakunta tuntui kyllä edelleen yhtä ihanalta kuin joskus pikkutyttönä. Jos olisin lukenut sen vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin uskoisin ettei se olisi tehnyt yhtä suurta vaikutusta - nyt tämän suhteen minulla on niin vahvat nostaolgiavibat, että tykkään kirjasta aikalailla pakostikin. Pikkutyttönä niin hahmot kuin aikamatkustuskin teemana innostivat minua lukemaan kirjan yhdessä hujauksessa, tosin ei kirjan lukemiseen nytkään mennyt kauaa, sillä juoni oli mukavan nopeatempoinen.

Jos Kristallien valtakuntaan ei ole tutustunut niin suosittelen. Mielestäni se on tyyliltään todella erilaista fantasiaa kuin mitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitetaan. Holopainenkin on luonnehtinut kirjaa (Wikipedian mukaan) "suloisen naiiviksi". Todennäköisesti seuraavalla kirjastoreissulla tarttuvat mukaan toiset Sonjasta kertovat kirjat.

arvosana: 4 / 5
Karisto 1996
sivut: 267
mistä: kirjastosta

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Kiitokset Tarinoiden syvyydet Nina Marille ja Sivu sivulta-kirjablogin Jennille, kun lätkäisitte tämän tulemaan minullekin päin.

Ohjeet:
  • Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
  • Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
  • Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
  • Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
  • Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi. Sen verran tämä on blogeja kiertänyt, etten pistä eteenpäin (ja kaikki ovat tämän kyllä ansaitusti saaneet ja näitä postauksia on ollut kiva lueskella blogeista).

Kuinka aloitin bloggaamisen:

Minulla on pienestä pitäen ollut sivuja ensin Freewebsissä, myöhemmin lifestyleblogi, sitten kynsi- ja kauneusblogi ja niiden jälkeen vuodesta 2012 lähtien tämä kirjablogi. Kirjabloggaamaan minua innosti Humisevalla harjulla-blogi.

Kirjabloggaamista olin pyöritellyt mielessäni jo aiemminkin, sillä olen aina lukenut paljon. Minulla on ala-asteajoiltakin säilössä vihkoja, jotka ovat täynnä kirja-arvosteluja. Vaikka kyllästyin lifestyle- ja kauneusbloggaamiseen niin kirjabloggaamiseen en ole kyllästynyt ja tuskinpa tulen kyllästymäänkään.

Vinkkejä aloitteleville bloggaajille:

Bloggaa siitä, mistä olet oikeasti kiinnostunut. Jos haluat pystyä bloggaamaan useampiakin vuosia, niin valitse aihe josta olet oikeasti kiinnostunut ja perusta rohkeasti siihen littyvä oma blogi.

Tee omannäköisesi blogi. Blogin perusteella luodaan monesti bloggaajasta kuva niin ulkoasun kuin tekstienkin perusteella, joten blogissa on hyvä esiintyä sen tyylisenä millainen oikeastikin on.

Kirjoita sellaisia postauksia joita tykkäät itse lukea. Esimerkkinä minä: en pidä liian pitkistä postauksista.

Verkostoidu. Vieraile muiden blogeissa. Bloggaamisesta entistä kivempaa tekee vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa.

Jos bloggaaminen kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

CHARLAINE HARRIS: Väristyksiä haudan takaa

Arvatkaapa kuka alkaa lukemaan sarjaa kolmannesta osasta? Minä (ja ihan vahingossa). Etsiessäni luettavaa kirjastosta bongasin tämän ja ilman sen kummempia selvityksiä tai takakantta lukematta oletin, että tämä olisi ensimmäinen osa. Eipä se lukemista haitannut, kun huomasin asian vasta kirjan loppupuolella.

Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan, mutta pian käy ilmi, että kadonneita poikia on enemmänkin.

Järkytyksekseen Harper löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään. Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan.

Tämä kirja oli todella hyvä pieneksi välipalaksi. Se oli jännittävä, tempaisi mukaansa ja oli juuri sopivaa hömppää, joskin rankemmilla vivahteilla. Hahmotkin nappasivat mukavasti, eli kaikenkaikkiaan oikein mainio kirja.

Varmaan syy siihen, miksen huomannut tämän olevan kolmas osa, olivat alun selittelyt hahmoista ja taustoista, jotka olivat oikein hyviä, kun paria ekaa osaa ei todella ole tullut luettua. Joskin kyllä tämä sen verran hyvä aivot narikkaan-opus oli, että saatanpa lukea joskus ensimmäisenkin osan.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2015
sivut: 278
alkuteos: An Ice Cold Grave, 2007
mistä: kirjastosta

maanantai 27. kesäkuuta 2016

ELINA PITKÄKANGAS: Kuura

Kotimainen fantasia kiinnostaa aina ja kirjailijan blogia seuranneena tämä teos kiinnosti entistä enemmän.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa.

Inkan pikkuveli joutuu onnettomuuteen, josta käynnistyy tapahtumien sarja. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Salaisuudet paljastuvat, eikä edes Aaron voi välttyä niiltä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Parasta kirjassa oli ehdottomasti vähän uudenlaisempi näkökulma jo aika koluttuihin ihmissusiin, joka ei ollut liian romantisoitu. Ja Kuurankero. Kummatkin istuivat Suomeen täydellisesti ja kirjan maailma tuntui jopa ihan uskottavalta. Urbaanin fantasian ja paranormaalin romantiikan lisäksi tämä istuisi ajatusleikkinä mielestäni oikein mainiosti myös dystopia-genreen.

Inka oli hahmona ihan uskomattoman ärsyttävä ja negatiivisilta puoliltaan hyvin pitkälle viety. Vaikka hän ärsytti minua suunnattomasti, niin mielestäni on parempi, että hahmo herättää tunteita kuin että olisi mitäänsanomaton. Tällä tavalla ajateltuna hän oli oikeastaan mainio hahmo. Lempihahmoni oli kuitenkin ehdottomasti vartijana työskentelevä Leo - ei kaipaa perusteluja. Hänen ja Inkan suhde oli kutkuttavan mielenkiintoinen toisin kuin Aaronin ja Matleenan, joka jäi laimeaksi ja aika perinteiseksi paranormaalin romantiikan suhteeksi.

Kirja jäi mielestäni hieman vajaaksi ehkä sen takia, että kertojina vuorottelivat Inka ja Aaron, joista kumpikaan ei vakuuttanut minua ihan täysin. Luen kuitenkin todennäköisesti Kuuran vielä toistamiseenkin ja jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.

arvosana: 3½ / 5
Myllylahti 2016
sivut: 355
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions

Nyt on ollut jo melkein kuukauden päivät blogihiljaisuutta ja aika monta postausta on rästissä, mutta no worries - tulossa ovat arvostelut niin Kuurasta kuin Mielikuvituspoikaystävästäkin (ja aika monesta muusta).

Valmistumistani ennen ja jälkeen (ennen kuin työt alkavat) olen täysillä nauttinut lomailusta, niin siksi bloggaaminenkin on vähän jäänyt, vaikka kirjoja on tullut luettua. Valmistuin siis kolmen vuoden opiskelun jälkeen johtamisen ja viestinnän tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta.

Tällä postauksella vähän herättelen blogia ja vuorossa onkin jo jonkin aikaa sitten saamani haaste "Unpopular Bookish Opinions" Stovryerilta (Storytime is over-blogi). Kiitos haasteesta!

Haasteen ohjeet:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.


Haaste kiersi abt kuukausi sitten blogeja, joten en enää siirrä haastetta eteenpäin kellekään, mutta vastaan kuitenkin alla haasteen kysymyksiin.

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 
Tähän voisi napata ties miten monta kirjaa, sillä en pidä kovinkaan monista aika suosituistakin romaaneista - toisaalta en ole myöskään lukenut niitä, sillä jo takakannen luettuani fiilikset on yleensä olleet ihan blääh.
Lukemistani kirjoista tuli ensin mieleen Salla Simukan "Jäljellä". Simukkaa on hehkutettu aika paljon ja hatara mielikuva on, että olisin tuostakin kirjasta lukenut joitain ylistäviä kommentteja, mutta ei - lukemisesta on reilut pari vuotta, eikä minua erityisemmin kiinnosta lukea jatko-osaa, koska eipä tuo ensimmäinenkään kummoinen ollut.

 2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
No lempparikirjoihini kuuluvasta Jonesin Liikkuvasta Linnasta olen lukenut omastani risteäviä mielipiteitä, mutta oikeastaan mikään kirja josta pidän, ei ole sellainen josta "melkein kukaan muu" ei pitäisi. Lisäksi tiedän liian monta Twilight-kirjoista pitävää, etten voi sanoa sitäkään, vaikka sarja mielipiteitä jakaakin.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.
Olin aluksi tosi pettynyt, että Katniss päätyikin oikeasti yhteen Peetan kanssa. Lisäksi Kagawan Rauta-saaga: Olisin halunnut, että Meghanista ja Puckista olisi tullut pari.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Tähän voikin vastata, että melkein kaikki, jotka eivät viittaa fantasiaan tai scifiin - olisi kiva laajentaa lukemista enemmänkin muihin genreihin.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Nyt ei kyllä tule mieleen pidettyä tjv. hahmoa, jonka suhteen minulla olisi täysin eri fiilikset.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et. 
No, ainakaan Salla Simukkaa en hehkuta ihan siinä määrin, mitä suosiota hän on saanut sekä Suomessa että maailmalla.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Kohta 1 ja kohta 6 - kyllä ne Simukan sarjojen ekat osat on luettu, mutta eipä ole hirveästi mielenkiintoa jatkaa. Ehkä joskus jos ei mtn muuta luettavaa löydy.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.
Harry Potter ja Azkabanin vanki - kirja on mielestäni sarjan huonoin ja leffa yksi parhaimmista.

lauantai 14. toukokuuta 2016

JULIE KAGAWA: Talon

Ihastuin Kagawan haltioista kertovaan Rauta-saagaan heti sen luettuani ja onpa se tullut luettua useampaankin otteeseen. Siksi kiinnostuin tästäkin sarjasta. Kirjan lukemisesta on jo reilusti aikaa, mutta parempi kirjoittaa siitä myöhemmin kuin ei milloinkaan ja nyt se on suomennettu ja löytyy nimellä Lohikäärmeet (Talon-saaga 1).

Kauan sitten Pyhän Yrjänän Veljeskunta onnistui hävittämään lähes kaikki lohikäärmeet. Jäljelle jääneet kätkeytyivät ihmishahmoihin ja ovat siitä lähtien eläneet ihmisten joukossa luoden maailmanlaajuisen Talon-organisaation

Ember ja Dante Hill ovat nuoria lohikäärmeitä. Heidät on valmennettu soluttautumaan ihmisten joukkoon, ja loppukokeessa heidät sijoitetaan Crescent Beachin rantakaupunkiin. Teinielämä kiehtoo Emberiä ja hän haluaa kokea vielä yhden kesän vapaudessa ennen kuin hänelle osoitetaan lopullinen paikka Talonin organisaatiossa. Mutta yhtäkkiä Emberin maailmaan ilmestyy säännöistä piittaamaton lohikäärme kyseenalaistaen kaiken sen mitä Ember on oppinut.

Garret Xavier Sebastian on vain seitsemäntoistavuotias, mutta jo parkkiintunut lohikäärmeiden tappaja. Hänen tehtävänään on eliminoida kaikki lohikäärmeet – varsinkin nuoret. Nyt hänen tulee jäljittää kaksi mahdollista Talonin agenttia ja eliminoida heidät. Mutta ensin hänen on varmistuttava siitä, että he todellakin ovat lohikäärmeitä, mikä Ember Hillin kohdalla ei ole niin yksinkertaista. Emberin rohkeus, itseluottamus ja tahto saavat Garretin maailman sekaisin

Siis tässä saagassahan on ihan mieletön idea. Itse innostuin kirjasta todella paljon luettuani tuon kuvauksen. Lohikäärmeitä, metsästäjiä, romantiikkaa... Harmi ettei ainakaan tämä ensimmäinen osa täyttänyt odotuksiani sitten ollenkaan.

Kagawan aikaisempiin kirjoihin verrattuna tämä oli todella hidas. Olisin kaivannut paljon enemmän actionia ja vaikka Emberin koulutus ja sääntöjen rikkominen toi sitä jonkin verran, ei sitä ollut läheskään tarpeeksi. Lisäksi tässä olisi pitänyt painottaa enemmän lohikäärmeitä - nyt tarina pyöri enemmän normaalien teinihuolien ja ihastumisten ympärillä. Tai ainakin siihen nähden, mitä potentiaalia ideassa olisi. Pidin joka tapauksessa hahmoista, joten toivottavasti toinen osa toisi enemmän lohikäärmeitä esiin sekä tarinaan sen kaipaamaa actionia. Ensin en meinannut lukea toista osaa ollenkaan, mutta nyt kun se suomennetaan, niin kaipa sille pitäisi antaa mahdollisuus.

arvosana: 1 ½ / 5
Harlequin Books 2014
sivut: 461
mistä: omasta hyllystä

torstai 12. toukokuuta 2016

ESTELLE MASKAME: DIMINY - Tarvitsen

Tämän sarjan ensimmäinen osa DIMILY - Rakastan iski sen verran kovaa, että oli pakko saada myös toinen osa hyppysiini (ja kolmaskin kun se ilmestyy).

On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden.

Nyt Tyler on kuitenkin kutsunut Edenin kesäksi luokseen New Yorkiin huolimatta siitä, että kummatkin elävät uutta elämää. Kesä kuitenkin osoittaa, etteivät he ole päässeet yli toisistaan. Mitä siitä seuraa, kun he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?

Kirjan lukemiseen meni jonkin verran aikaa, sillä alku lähti niin hitaasti ja kangerrellen liikkeelle, että muut kirjat menivät tämän ohi. Mutta ONNEKSI se oli vain alku - kangertelun jälkeen kirja tempaisi mukaansa ensimmäisen osan tavoin ja sitten se olikin hetkessä luettu.

Kirjan teinimeininki oli samaan aikaan niin ärsyttävää ja niin ihanaa, että loppujen lopuksi en voi kuin tykätä kirjasta ja koko sarjasta - sen verran draamaa on Maskame saanut ahdettua kirjoihinsa, että tässä on kunnon aivot narikkaan lukemista. Eden oli kirjassa paikoitellen turhan ärsyttävä hahmo mustasukkaisuuskohtauksineen, mutta senkin voi kuitata sanalla "teini".

Pidin tapahtumapaikkana New Yorkista todella paljon. Ilmeisesti kirjailija ei ole edes ennen kirjan kirjoittamistaan käynyt siellä, mutta mielestäni hän oli silti saanut luotua hyvää fiilistä paikkaan liittyen. Jos eka osa yhtään nappasi, niin kannattaa lukea tämäkin ja turha murehtia alusta - kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Taattua teinihömppää!

arvosana: 3 ½ / 5
Gummerus 2016
sivut: 384
alkuteos: Did I Mention I Need You?, 2015
mistä: arvostelukappale

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

SIRI PETTERSEN: Mätä

Tätä kirjaa tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa, että milloin se tulee. Ensimmäinen osa Odininlapsi oli paras lukemani kirja viime vuonna, joten odotukset Mätää kohtaan olivat kovat.

Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää, kuka hän todellisuudessa on.

Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.

En joutunut pettymään. Luin tarinaa hirmuista vauhtia eteenpäin, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pettersen on luonut niin lumoavia henkilöitä ja maailmoja, että ei kirjasta voi olla pitämättä. Hirka vain on niin ihana päähenkilö, voimakas ja itsenäinen. Odininlapsen tasolle kirja ei kyllä yltänyt, eli ei tästä tämän vuoden parasta kirjaa tullut, mutta Mätä oli kuitenkin hyvä jatko-osa Odininlapselle.

Pakko myöntää, että jäin hitusen kaipaamaan Yminmaata, mutta onneksi Rimen näkökulmasta päästiin piipahtamaan sielläkin, vaikka tässä kirjassa Rime olikin se tylsempi henkilö. Pettersen on hienosti onnistunut luomaan yhteydet eri maailmojen välille ja olikin mielenkiintoista, että tämä kirja sijoittui ihmisten maailmaan.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon tarinan kannalta tärkeitä juttuja, joita on vaikea olla spoilaamatta - kannattaa siis lukea tämä, jos Odininlapsi yhtään kiinnosti. Nyt on kyllä entistä isommat odotukset vikaa kirjaa kohtaan. Ja pakko vielä lopuksi hehkuttaa tämän kirjasarjan kansia. Yleensä tykkään kansista, joissa on ihmisiä, mutta nämä ovat ihan mielettömiä.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2016
sivut: 499
alkuteos: Råta, 2014
mistä: arvostelukappale

tiistai 10. toukokuuta 2016

MINTIE DAS: Storm Sisters 1 - Kuohuva maailma

Tämän Storm Sisters-kirjasarjan ensimmäisen osan sain hyppysiini, kun myöskin kirjallisuudesta innostunut pikkuserkkuni oli yksi Lukufiiliksen järjestämän kisan voittajista, jotka saivat itselleen ja valitsemalleen tyypille kirjat sekä miittingin Mintie Dasin kanssa. Kirjan lukemisessa tulikin hieman hoppu, kun hain sen viime tiistaina postista, tapaaminen oli lauantaina ja kaikkea tehtävää rästissä. Sain kuin sainkin kirjan luettua loppuun, tosin viimeiset sivut vasta junassa, kun oltiin jo matkalla Helsinkiin tapaamiseen.

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä naamioituneina merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, tosin huonoin tuloksin. Matka vie tyttöjä Shanghain oopiumluolista Intian valtameren halki aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.

Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat heidän menneisyytensä salaisuudet? Mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui?

Kirjassa oli paljon niin hyvää kuin huonoakin. Pidin päähenkilöistä ja heidän nykyaikaisuudestaan, vaikka tarina sijoittuukin 1780-luvulle. Lempihenkilöni oli ehdottomasti tyttöporukan nuorin, Ingela - ihan mieletön hahmo. Hän tekikin kirjasta mielestäni paljon paremman. Pidin myös kirjan tapahtumapaikoista, Shanghaista, Malediiveista... Joskin olisin toivonut enemmän kuvailua paikoista.

Kirja oli sinänsä vauhdikas ja actionia riitti, vaikka lukiessa se ei tuntunut minusta ihan siltä. Tapahtumasta toiseen siirryttiin sellaista vauhtia, että olisin kaivannut parempaa keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä hän-kerronta ärsytti myös hieman, sillä minä-kerronnalla pääsee mielestäni vain niin paljon paremmin tarinaan sisälle. Olisin lisäksi halunnut lukea lisää stormilaisuudesta, stormiudesta, stormeista mitänytovatkaan, mutta toivottavasti siitä tulisi lisää seuraavissa kirjoissa.

Kirjailija itse kertoi luokittelevansa kirjan "young adult"-kategoriaan, mutta minusta kirja oli hieman liian lapsellinen minulle - sopii kuitenkin oikein hyvin noin 12-16 -vuotiaalle tytölle ja miksei vaikka rippilahjaksi, jos kirjalahjalla haluaa muistaa, sillä kirjan teema olisi oikein osuva (matkustaminen, kasvaminen, tyttöpower jne.). Lopussa oli sellainen koukku, että kaipa seuraavakin osa pitää lukea sitten kun se tulee.

arvosana: 2 ½ / 5
Tammi 2016
sivut: 440
alkuteos: The Sinking World, 2014
mistä: omasta hyllystä

torstai 5. toukokuuta 2016

J.R. WARD: Verisuudelma

Wardin vampyyrikirjoja odottaa kyllä aina innolla ja onneksi niitä tuleekin ihan mukavaan tahtiin. Nyt Ward on kirjoittanut Mustan tikarin veljeskunnan rinnalle Mustan tikarin perintö -sarjan, joka herätti mielenkiintoni, vaikka Paradise päähahmona vähän hämmensikin edellisten kirjojen jälkeen.

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän päättää aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman. Suunnitelma on hyvä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat tuntuvat enemmän vihollisilta kuin liittolaisilta. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa olevalla Butch O’Nealilla, toiselta nimeltään Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.

Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Craeg on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi.
Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaisesti – niin työssä kuin vapaa-ajalla?

Kaikki J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskuntaan liittyvät kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä pääsi silti yllättämään ja todella positiivisesti - ihan mahtava kirja! Paradise oli epäilyistäni huolimatta ihan mieletön hahmo ja tykästyin häneen kovasti. Hänestä tuli tämän jälkeen kyllä yksi lempihahmoistani. Paradisen lisäksi tässä kirjassa parasta oli se, kuinka paljon uutta se toi Mustan tikarin veljeskuntaan, sillä näkökulma oli uusi ja koulutusohjelmassa riitti Nälkäpeli-tyylistä actionia.

Miinusta siitä, että Ward toi kirjaan Butchin ja Marissan. Heidän sivuosansa tuntui täysin turhalta ja pitkäveteiseltä - heidän pätkänsä piti lukea vähän silmäillen, että pääsi nopeammin koukuttavan pääparin pariin. Paradise x Craeg oli sen verran hyvä yhdistelmä, että toivottavasti heistä saisi lukea enemmän jatkossakin.

Sen verran vielä, että kyllä tämä kirja vaatii, että lukijan pitää olla perillä Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, sillä muuten ei varmaankaan pääse millään kärryille. Todella hyvä sarja veljeskunnan rinnalle, suosittelen tutustumaan.

arvosana: 4 ½ / 5
Basam Book 2016
sivut: 400
alkuteos: Blood Kiss, 2015
mistä: arvostelukappale

tiistai 5. huhtikuuta 2016

JOE ABERCROMBIE: Vain puoliksi kuningas

Välillä tekee todella paljon mieli lukea muutakin kuin romantiikalla ja teinihömpällä höystettyä fantasiaa ja siksi kiinnostuinkin tästä Abercrombien trilogian ensimmäisestä osasta.

Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä - yhden käden varassa. Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä ja voimakkaan äitinsä väheksymä Yarvi ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella älyllään.

Yarvi lyöttäytyy yhteen muiden hylkiöiden kanssa ja huomaa, että heistä on hänelle enemmän hyötyä kuin yhdestäkään ylhäisestä soturista. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa...

Vain puoliksi kuningas ylitti odotukseni täysin! Odotin sellaista ihan mukavaa, ajatukset muualle vievää luettavaa, mutta kirja olikin paljon enemmän. Se oli täynnä niin loistavia hahmoja kuin mielettömiä juonenkäänteitäkin. Lainaus The Daily Beastista pitää mielestäni täysin paikkansa: "Vain puoliksi kuninkaan hienous on sen yksinkertaisuudessa. Tarina on raikkaalla tavalla kerrottu, mutta se sisältää tarvittavat elementit: petoksen, vaarallisia miehiä, naisia jotka eivät ole sitä miltä näyttävät, kaksintaisteluita ja moraalisia dilemmoja."

Juoni piti otteessaan, eikä kirjan lukemiseen kulunut juurikaan aikaa sen aloitettuani. Oli erikoista kuinka yksinkertaisista asioista Abercrombie oli saanut luotua niin mielenkiintoisen tarinan. Erityisen paljon pidin kirjan hahmoista, sillä niin monet heistä eivät olleet sitä miltä näyttivät. Kirja on ehdottomasti jokaisen fantasian ystävän niin tyttöjen/naisten kuin poikien/miesten must read.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2016
sivut: 395
alkuteos: Half a King, 2014
mistä: arvostelukappale

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Synttäriarvonnan voittaja


Mustemaailmani 4v. synttäriarvonnassa onni suosi Nina Maria! Onnea, sinulle on jo lähetetty sähköpostia.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Blogisynttärit ja kirja-arvonta!

Tänään on Mustemaailmani blogisynttärit ja täyteen tulee ainakin minulle huikeat 4 vuotta!
Jätetään kuitenkin turhat höpinät ja liibalaabat sikseen ja siirrytään synttäreiden kunniaksi pieneen kirja-arvontaan.


Nyt sinulla on siis mahdollisuus voittaa itsellesi Justina Robsonin Kvanttipainovoima-sarjan
eli sarjan 1 ja 2 osat.

  • Osallistua voit kommentoimalla. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, jos se ei ole helposti löydettävissä esim. omasta blogistasi.
  • Arvonta on bloggerin kautta rekisteröityneille lukijoille, jotka näkyvät tuolla vasemmalla sivupalkissa. Lukijaksi saa toki edelleen liittyä.
  • Arvonta-aika on 27.3.-3.4.
  • Arvon voittajan 4.4., jolloin ilmoitan hänelle sähköpostilla, sekä julkaisen hänen nimimerkkinsä täällä blogissa.
Mukavaa sunnuntaita ja pääsiäisen aikaa kaikille!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Blogien hyödyntäminen korkeakoulumarkkinoinnissa - opinnäytetyöhön liittyvä tutkimus

Olen tekemässä opinnäytetyötäni aiheesta "Blogien hyödyntäminen korkeakoulumarkkinoinnissa", johon liittyen teen kvantitatiivisen tutkimuksen.
Jos olet korkeakouluopinnoista tai kys. aiheesta kiinnostunut, niin käythän vastaamassa kyselyyn - se vie vain pienen hetken. Linkki tutkimuksen kyselyyn löytyy tuosta alempaa. Kiitos!


KYSELY:

28.3.2016 // Kysely on nyt suljettu, kiitos kaikille vastanneille!

perjantai 26. helmikuuta 2016

ESTELLE MASKAME: DIMILY - Rakastan

Tästä kirjasta kuulin sen verran paljon, että minun oli ihan pakko pyytää sen arvostelukappale Gummerukselta - kiitos tästä kirjasta! Nuoret kirjailijat herättävät pakostikin kiinnostukseni ja ensivaikutelman, kansi, nimi jne. perusteella kirja vaikutti mukavalta teinihömpältä.

Eden Munron vanhemmat ovat eronneet, eikä hän näe isäänsä kovin usein. Kun Eden päättää viettää kesän isänsä luona Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tulee oikein lähteneeksi. Uuden äitipuolen lisäksi Eden saa kolme uutta velipuolta.

Vanhin veljistä on Tyler - paha poika lyhyellä pinnalla ja isolla egolla. Alussa Eden ja Tyler eivät voi sietää toisiaan, mutta jokin pojassa vetää Edeniä puoleensa - ja pian hän huomaakin olevansa ihastunut omaan velipuoleensa. Kun kuvioihin lisätään vielä Tylerin takertuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, luvassa on sydänsuruja, valheita ja kosolti draamaa.

Kirjan asetelma, velipuoleen ihastuminen, kuulosti minusta aluksi todella kornilta ja olin hyvin epäileväinen kirjaa kohtaan. Hetken luettuani kaikki ennakkoluuloni lensivät romukoppaan, kun kirja tempaisikin mukaansa niin, että se piti lukea melkein yhdeltä istumalta.

Nuoreksi kirjailijaksi Maskame kirjoittaa todella sujuvasti. Juoni oli nopeatempoinen ja rakastamaani draamaa kirjassa riitti. Pidin paljon päähenkilöistä, vaikka Tyler oli aluksi ehkäpä liikaakin perinteistä paha poika tyyppiä. Vertasin tarinaa jonkin verran Twilightiin (ilman yliluonnollisia juttuja), oikeastaan pakostikin, sillä teiniaikoinani se oli lempparikirjani: Eronneet vanhemmat, muutto isän luokse, salaperäinen poika ja rakastuminen... Pidin Twilightista ja pidin tästäkin, tosin Twilightin luin oikeaan aikaan - tämäkin olisi iskenyt enemmän, jos olisin saanut sen luettavaksi vaikka reilut kuusi vuotta sitten.

Pääasia kirjassa tuntui olevan nimenomaan Edenin ja Tylerin ihastuminen ja suhdekiemurat, joista pidinkin yllättävän paljon alun epäilyistä huolimatta. Toinen asia kirjassa, mihin kiinnitin huomiota itse asiassa vasta lukemisen jälkeen, olivat kirjan perhesuhteet. Edenin suhde isäänsä ja rakentuva suhde uuteen äitipuoleen olivatkin aika isoja juttuja ja tulenkin lukemaan kirjan varmaan vielä uudestaan vähän uudesta näkökulmasta.

Summa summarum: suosittelen. Erityisesti jos olet 14-18-vuotias tyttö, rakastat romantiikkaa ja draamaa, sinun on pakko lukea tämä kirja. Tosin kyllä tämä varmasti muihinkin iskee. Minunkin on ihan pakko lukea seuraava osa.

arvosana: 4 / 5
Gummerus 2016
sivut: 409
alkuteos: Did I Mention I Love You?, 2015
mistä: arvostelukappale

tiistai 23. helmikuuta 2016

COURTNEY ROBERTSON: I Didn't Come Here to Make Friends

Tämän kirjan listasin yhdeksi vuoden 2015 parhaista, koska viihdyttävämpää kirjaa saa hakea. Muutenkin on tullut seurattua useampi kausi Unelmien poikamiestä, joten olihan tämä kirja pakko saada.

Courtney osallistui Unelmien poikamiehen 16. kaudelle. Hän soveltui ohjelmaan: nuori, sinkku, malli ja luotu kameran eteen. Vaikka Courtney oli ohjelmassa kaikista oikeista syistä, etsimässä rakkautta, tuli selväksi, ettei hän ollut siellä todellakaan etsimässä ystäviä.

Niinpä Courtneysta tuli nopeasti yksi suurimmista pahiksista Unelmien poikamiehen historiassa. Nyt Courtney kertoo tarinansa ja oman näkökulmansa tapahtumista.

Jos tykkää Unelmien poikamiehestä ja katsoi 16. eli Benin ja Courtneyn kauden, niin tämä kirja on must read. Kirja itse asiassa ylitti odotukseni. Luulin että se kertoisi vain ajasta Unelmien poikamiehessä, mutta siinä olikin sitten niin paljon muutakin, esimerkiksi hauskoja listoja, vinkkejä ja plussia ja miinuksia liittyen mallintyöhön, Unelmien poikamieheen ja Beniin. Kaiken kaikkiaan todella hauskasti toteutettu teos, jota ei turhan siveellisesti oltu kirjoitettu.

Parhaita paloja olivat minun mielestäni juuri kaikki extra sekä paljastukset ohjelmasta kameroiden takaa. Suosittelen lukemaan, tosin helpottaa jos Courtneyn kausi on vielä muistissa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2014
sivut: 263
mistä: omasta hyllystä

tiistai 2. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Kiitokset haasteesta Q+Black Lukunurkka-blogista!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

 

2. Kirja, josta pidin lapsena


 
3. Kirja, joka jäi kesken


 
4. Kirja, joka teki vaikutuksen



5. Kirja, johon palaan uudelleen


Haastan mukaan:
Rakkaudesta kirjoihin
Cilla In Wonderland
Katinkan kirjasto
Dysphoria
Storytime is over

torstai 28. tammikuuta 2016

Kirjavuosi 2015 ja ajatuksia vuodesta 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vuosi 2016 on alkanut sen verran kiireisesti, ettei blogille ole ollut oikein aikaa, mutta eiköhän nyt vielä tammikuun puolella ehdi vilkaista vuotta 2015.
Vuoden 2014 katsauksen löydät täältä ja 2015 vuoden puolivuotiskatsauksen täältä.


Kirjavuosi 2015 oli minulle todella hyvä! Tavoitteena oli lukea enemmän kirjoja kuin vuonna 2014 ja siinähän onnistuin.
Mustemaailmani siirtyi vuonna 2015 myös Instagramiin, sieltä löytyy @mustemaailmani ja #mustemaailmani. Lisäksi vuoteen 2015 mahtui niin ensimmäinen lukumaratonini kuin myös Helsingin kirjamessut

Postauksia vuonna 2015 tuli yhteensä 61, mutta tässä muutamia poimintoja kirjavuodestani 2015:

Luin...

46 kirjaa, joista bloggasin 44 kirjasta (kahdesta tulossa vielä arvostelut)

35 ulkomaista
11 kotimaista

25 fantasiaa
8 scifiä
13 muuta

6 englanniksi

5 arvostelukappaletta

3 parasta:
Courtney Robertson - I Didn't Come Here to Make Friends (postaus tulossa)

3 hutia:

2015 vuoden teksteistä suosituimmat:

Vuosi 2016 tulee kirjavuotena olemaan todennäköisesti edellistä paljon hiljaisempi. Tarkoitus olisi, että toukokuussa valmistuisin johtamisen ja viestinnän tradenomiksi, joten allaolevan kuvan kirjapinossa on tämän hetken lukemiseni.
Toivottavasti jossain rakosessa ehtisi lukemaan hieman romaanejakin - vuodelta 2016 odotan erityisen kovasti ainakin Siri Pettersenin kirjaa Mätä.


Hyvää kirjavuotta 2016!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mustemaailmani pisteet: Blogistanian Kuopus 2015


Nyt meikäläinenkin oli sen verran hereillä, että ehdin tänä vuonna antaa pisteet Blogistanian Kuopukseen!
Luen pääasiassa nuorille suunnattua fantasiaa, joten siksi päätin antaa pisteitä vain tässä kategoriassa, jota emännöi Luetaanko tämä?-blogi. Pisteet menivät puhtaasti kirjoille antamieni arvosanojen perusteella, joskin saman arvosanan saaneiden kesken piti valita se parempi.

Mustemaailmani pisteet:

1. Siri Pettersen: Odininlapsi (3p.) - Tätä ei tarvitse edes perustella, vuoden paras nuorten (aikuisten) kirja! Vähän arvoin, että mihinkä kategoriaan tämän nyt voi luokitella, mutta sen verran moni oli puhunut tästä nuortenkirjana, että Kuopukseen meni (vaikka kyllä Odininlapsi ehdottomasti aikuisillekin sopii).

2. Anu Holopainen: Ihon alaiset (2p.) - Toinen ihan mieletön nuortenkirja! Holopainen oli teininä suosikkikirjailijani, eikä tätäkään lukiessa tarvinnut yhtään ihmetellä miksi.

3. Veronica Roth: Uskollinen (1p.) - Rothin nuorten trilogiaa en ole missään vaiheessa erityisemmin hehkuttanut, mutta tämä päätösosa oli todella hyvä loppu tarinalle.