Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?
Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen, joka on nyt joutunut pahaan pulaan ja Sabrielin pitää astua hänen saappaisiinsa. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Aivan kuin tämä ei riittäisi Sabrielille, on hänellä perässään myös isänsä kohtaloksi koitunut vihollinen Kerrigor.
Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Vainajat kuitenkin marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella.
Sabriel oli hyvä - yhtä hyvä kuin mitä muistinkin. Hirveästi muita muistikuvia minulla ei siis ollut, joten kirjaa oli jännittävä lukea. Välillä on kiva lukea tällaista fantasiaa, joka poikkeaa yllättävänkin paljon niistä mitä tulee nykyään enemmän luettua. Kutsun tällaisia kirjoja "kunnon vanhaksi fantasiaksi", kun esimerkiksi edellistä lukemaani kirjaa The Orphan Queenia voin kutsua "teinihötöksi", vaikka niistäkin pidän todella paljon.
Vanhan valtakunnan ja Ancelstierren erot olivat mielenkiintoisia ja Vanha valtakunta muutenkin oli jännittävä. Pidin paljon kirjan alussa olleesta Vanhan valtakunnan kartasta. Kirjan paras hahmo oli ehdottomasti puhuva kissa Mogget - lukekaa niin tiedätte. Teinihötöissä olen pettynyt jos romantiikkaa ei ole tarpeeksi, mutta tässä riitti ehdottomasti pelkästään se, että sitä henkilöiden välille odotetaan kehittyvän. Sabriel sai minut innostumaan Vanhasta valtakunnasta taas sen verran, että seuraavan osan Liraelin lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Kolmas osa Abhorsen tuli taas juuri lainattua kirjastosta.
arvosana: 4½ / 5
WSOY 2004
sivut: 389
alkuteos: Sabriel, 1995
mistä: omasta hyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti