Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Lirael ei tunne itseään clayrien tyttäreksi lapsentunikassaan. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita.
Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia ja huomaa, että hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet.
Totta kai tässä hieman harmitti, kun päähenkilö vaihtui eikä jatkettukaan siitä mihin edellinen kirja jäi. Toisaalta Lirael toi niin paljon uutta, että jos olisi jatkettu vain siitä mihin jäätiin, niin kirja olisi voinut olla vähän tylsä. Ja olihan se kiva, että Sabriel ja Siera olivat jonkun verran mukana kirjassa.
Tämän kirjan paras hahmo oli ehdottomasti Liraelia auttava Kuriton Koira. Garth Nix osaa selvästi luoda hyviä eläinhahmoja. Kirjaa kerrotiin vuorottain Liraelin ja Samethin näkökulmista. Samethin kohdat eivät jaksaneet samalla tavalla kiinnostaa kuin Liraelin, joten sen takia tämä kirja kyllä hävisi vähän edeltäjälleen.
arvosana: 3½ / 5
WSOY 2005
sivut: 569
alkuteos: Lirael - Daughter of the Clayr, 2001
mistä: omasta hyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti