keskiviikko 23. joulukuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Hidden

Edellinen osa Vanish tempaisi niin mukaansa, että oli pakko aloittaa tämän lukeminen heti perään ja aamuyöhön astihan siinä sitten meni.

Jacindan oli tarkoitus pariutua lauman prinssin Cassianin kanssa, mutta hän vastustelee kohtaloaan. Kun hän karkaa rakastamansa ihmisen Willin kanssa, se päättyy katastrofiin, sillä metsästäjät saavat kiinni Cassianin siskon Miramin. Jacindaa painaa syyllisyys ja hän tietää että hänen pitää pelastaa Miram.

Ainoa keino pelastaa Miram on jäädä itsekin vangiksi. Jacinda huomaa kuitenkin nopeasti, että langat eivät ole enää hänen käsissään. Kun Jacinda oppii lisää kiinniottajistaan hän tajuaa, että kaikki eivät välttämättä pääse elävinä pakoon.

Hidden alkoi siitä, mihin Vanish jäi ja kirja keskittyikin Miramin pelastamiseen vihollisten kynsistä. Vähän harmitti, että itse metsästäjät jäivät taka-alalle, sillä tässä kirjassa pahikset olivat tutkijoita, jotka pitivät drakeja häkeissä ja tekivät heille kokeita.

Toisaalta uusien drakien saaminen sarjaan oli mielenkiintoista, mutta he tulivat sarjaan liian myöhään. Harmitti kyllä, että tämä loppu vähän lässähti, sillä varmasti tarinaa drakeista olisi riittänyt vielä. Tuntui, että Jordan halusi tarinasta vain helpon ulospääsyn. Pidin jokaisesta sivusta, mutta olisin silti kaivannut lisää. Joka tapauksessa voin ehdottomasti suositella tätä trilogiaa fantasian ystäville - viihdyin trilogian parissa tosi hyvin ja ehkä joskus luen kaikki kolmee kirjaa vielä uudestaankin.

arvosana: 4 / 5
HarperCollins 2012
sivut: 260
mistä: kirjastosta

tiistai 22. joulukuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Vanish

Tämän sarjan ensimmäisen osan Liekin olen lukenut jo pariinkin kertaan ja nyt menin vihdoin ja viimein kirjastoon lainaamaan trilogian seuraavat osat. Tämän kyseisein sarjan suomentaminenhan jäi vain ensimmäiseen osaan - harmi kyllä, mutta hyvin tämä maistui englanniksikin.

Pelastaakseen rakastamansa pojan elämän Jacinda joutui pettämään kaltaisensa paljastamalla heidän salaisuutensa. Nyt hänen pitää palata laumansa suojelukseen tietäen, ettei tule näkemään Williä enää.

Laumassa Jacindaa kohdellaan vihamielisesti ja hänen tulee tehdä töitä todistaakseen lojaaliutensa. Ainoat, jotka hänelle puhuvat ovat Cassian, joka on aina halunnut hänet, sekä hänen siskonsa Tamra, jonka elämä on muuttunut kohtalon oikusta täysin. Jacinda kuitenkin pitää kiinni toivosta, että jonain päivänä Will tulisi etsimään häntä.

Tämä oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Vanish jatkui siitä mihin Liekki oli jäänyt ja se tempaisi heti mukaansa. Tämä oli ehkä jopa vähän parempi kuin ensimmäinen osa, sillä actionia oli enemmän. Lisäksi vasta tässä kolmiodraama potkaistiin kunnolla käyntiin ja ai että kun tykästyin Cassianiin tässä, vaikka ekassa osassa hän oli mielestäni pelkästään ärsyttävä. Oli kyllä hyvä, kuinka paljon Jordan muutti hahmoja tässä osassa, Tamrastakin tuli paljon mielenkiintoisempi hahmo.

Paikoitellen kirjan englanti oli minulle vähän haastavampaa, mutta nyt on tullut luettua vähän enemmän englanniksi, joten lukeminen sujui hyvin. Viimeinen osa Hidden olikin pakko aloittaa saman tien tämän jälkeen.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2011
sivut: 294
mistä: kirjastosta

maanantai 21. joulukuuta 2015

GARTH NIX: Lirael

Lirael tuli luettua samantien Sabrielin jälkeen, eli sen lukemisesta on jo jonkin aikaa. Hyvin kyllä muistuu kirjan tapahtumat mieleen, sen verran mukaansatempaava se oli.

Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa?
Lirael ei tunne itseään clayrien tyttäreksi lapsentunikassaan. Epätoivoinen Lirael harkitsee jo päiviensä päättämistä, kun hän kuulee vahingossa jalosäätyisten vieraiden tuomat hälyttävät uutiset lännestä. Manaaja harjoittaa vapaata taikuuttaan kenenkään estämättä ja herättää henkiin vainajien armeijoita.

Saatuaan työtä kirjastoapulaisena Lirael ryhtyy ratkomaan suljettujen ovien salaisuuksia ja huomaa, että hänen on pian otettava koko valtakunnan tulevaisuus harteilleen.
Kuningas Sieran pojalla, prinssi Samethilla, on omat huolensa. Häntä ahdistaa velvoite ryhtyä oikeaoppiseksi abhorseniksi, kuningataräitinsä Sabrielin seuraajaksi. Mutta kohtalo kuljettaa hänen tielleen kauniin nuoren naisen, joka tuntee seitsemän maagisen kellon äänet.

Totta kai tässä hieman harmitti, kun päähenkilö vaihtui eikä jatkettukaan siitä mihin edellinen kirja jäi. Toisaalta Lirael toi niin paljon uutta, että jos olisi jatkettu vain siitä mihin jäätiin, niin kirja olisi voinut olla vähän tylsä. Ja olihan se kiva, että Sabriel ja Siera olivat jonkun verran mukana kirjassa.

Tämän kirjan paras hahmo oli ehdottomasti Liraelia auttava Kuriton Koira. Garth Nix osaa selvästi luoda hyviä eläinhahmoja. Kirjaa kerrotiin vuorottain Liraelin ja Samethin näkökulmista. Samethin kohdat eivät jaksaneet samalla tavalla kiinnostaa kuin Liraelin, joten sen takia tämä kirja kyllä hävisi vähän edeltäjälleen.

arvosana: 3½ / 5
WSOY 2005
sivut: 569
alkuteos: Lirael - Daughter of the Clayr, 2001
mistä: omasta hyllystä

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

GARTH NIX: Sabriel

Lukuinto on ollut sen verran vahva, että omastakin hyllystä piti napata jotain luettavaa. Sabriel tuli joskus ostettua Sokoksen alennusmyynnistä ja silloin se tuli luettuakin. Nyt päätin että uusi lukukerta olisi paikallaan, sillä hirveästi en mitään kirjasta muistanut - vain että pidin siitä ensimmäiselläkin lukukerralla.

Kuka puolustaa eläviä, kun vainajat nousevat?
Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen, joka on nyt joutunut pahaan pulaan ja Sabrielin pitää astua hänen saappaisiinsa. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Aivan kuin tämä ei riittäisi Sabrielille, on hänellä perässään myös isänsä kohtaloksi koitunut vihollinen Kerrigor.

Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Vainajat kuitenkin marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella.

Sabriel oli hyvä - yhtä hyvä kuin mitä muistinkin. Hirveästi muita muistikuvia minulla ei siis ollut, joten kirjaa oli jännittävä lukea. Välillä on kiva lukea tällaista fantasiaa, joka poikkeaa yllättävänkin paljon niistä mitä tulee nykyään enemmän luettua. Kutsun tällaisia kirjoja "kunnon vanhaksi fantasiaksi", kun esimerkiksi edellistä lukemaani kirjaa The Orphan Queenia voin kutsua "teinihötöksi", vaikka niistäkin pidän todella paljon.

Vanhan valtakunnan ja Ancelstierren erot olivat mielenkiintoisia ja Vanha valtakunta muutenkin oli jännittävä. Pidin paljon kirjan alussa olleesta Vanhan valtakunnan kartasta. Kirjan paras hahmo oli ehdottomasti puhuva kissa Mogget - lukekaa niin tiedätte. Teinihötöissä olen pettynyt jos romantiikkaa ei ole tarpeeksi, mutta tässä riitti ehdottomasti pelkästään se, että sitä henkilöiden välille odotetaan kehittyvän. Sabriel sai minut innostumaan Vanhasta valtakunnasta taas sen verran, että seuraavan osan Liraelin lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Kolmas osa Abhorsen tuli taas juuri lainattua kirjastosta.

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2004
sivut: 389
alkuteos: Sabriel, 1995
mistä: omasta hyllystä

lauantai 12. joulukuuta 2015

JODI MEADOWS: The Orphan Queen

Nykyään tulee useammin vilkaistua kirjastossa englanninkielisten kirjojen hyllyä ja toissakerralla bongasin tämän sieltä. Takakannen perusteella kirja vaikutti oikein hyvältä.

Wilhelmina on prinsessa, joka joutui pienenä jättämään kotinsa hyökkäyksen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Wilhelmina ja muut orvoksi jääneet ylhäisön lapset varastelevat Skyvalen kaduilla Indigon kuningaskunnan pääkaupungissa tullakseen toimeen. Heidän kanssaan Wilhelmina on päättänyt ottaa takaisin kruununsa.

Kuningaskuntaa uhkaa myös myrkyllinen taikuus, jonka takia taikominen on kaikkialla kielletty. Wilhelminan taikuus voi kuitenkin olla avain ongelmiin, mutta Mustan tikarin huomattua Willin taikuuden, voi Wil kadota kuten kaikki muut taikuttaa käyttäneet.

Tämä kirja oli todella hyvä! En millään halunnut laskea sitä näpeistäni, joten luin aamuyöhön asti. Englanti oli yksinkertaista ja kirja tempaisi alkukankeuksien jälkeen mukaansa juonen kiihtyessä. Pidin todella paljon kirjan maailmasta ja asetelmasta - valtakuntien taistelusta toisiaan sekä myrkyllistä taikuutta vastaan.

Hahmotkaan eivät olleet yhtään hullumpia. Pidin paljon Wilhelminasta ja orpojoukosta, sekä Wilhelminan ja Mustan tikarin välille muodostuneesta suhteesta, joka oli vatsaa kutkuttava. Musta tikari oli kirjassa itseasiassa "Black Knife", mutta veitsi ei kuulosta suomennettuna hyvältä, haha! Katselin jo seuraavaa osaa, mutta harmikseni se ilmestyy vasta keväällä - pitää jaksaa odottaa.

arvosana: 5 / 5
HarperCollins 2015
sivut: 400
mistä: kirjastosta

lauantai 5. joulukuuta 2015

J.R. WARD: Varjot

Kun huomasin Lukunurkka-blogista, että tämä kirja oli ilmestynyt, niin pakkohan se oli saada omiinkiin hyppysiin. Black Dagger Brotherhoor lukeutuu ehdottomasti suosikkisarjoihini, ja kyllä ainakin edellinen osa Kuningas näytti sen, ettei näihin voi kyllästyä. Monissa sarjoissa 13. kirja voi tuntua jo aikamoiselta pakkopullalta, mutta ei tämän sarjan kohdalla - lisää vaan!

Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet seksiorjaksi s'Hisben kuningattarelle. Aikuistuttuaan Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwellin sutenööriksi. Ainoa, johon hän voi luottaa, on hänen veljensä iAm.

iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta kehnoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan. Trezin on kuitenkin valittava, seuraako hän sydäntään vai alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Eihän tätä olisi malttanut laskea käsistään! Varjot tempaisi kyllä heti mukaansa. Tykkäsin varjoista jo aiemmissa kirjoissa, niin olikin kiva, että nyt heihin keskityttiin paremmin. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea s'Hisbenistä enemmän. Kyllästyin kuitenkin vähän pääpariin kirjan edetessä, mutta onneksi sivujuonia ja muita henkilöitä oli niin paljon, että ne kyllä jaksoivat kantaa tarinaa. Eikä kyllästyminen jatkunut edes loppuun asti, sillä kuten aiemmissa kirjoissa on tullut huomattua, niin Ward kyllä keksii vaikka mitä käänteitä kirjoihinsa.

Tämän sarjan ei kyllä haluaisi päättyvän ja Ward tehtaileekin koko ajan sarjaan uusia hahmoja, joista kaikista on mahdollisuuksia uusiksi pääpareiksi. Eikä mikään kirjoista ole ollut liian tylsä, vaan aina niissä on ollut jotain uutta. Varjoista olisi kiva lukea seuraavissakin osissa ja kyllä tässäkin vihjailtiin, että myös iAm saattaisi saada oman kirjansa. Erityisesti kyllä odotan Xcorin ja Laylan tarinaa, sillä heidän sivujuonestaan olen erityisesti tykännyt näissä viimeisimmissä kirjoissa. Assail ja Sola tuntuivat vähän unohdetuilta ja irrallisilta tässä kirjassa, saa nähdä miten käy seuraavissa osissa.

arvosana: 5 / 5
Basam Books 2015
sivut: 656
alkuteos: The Shadows, 2015
mistä: arvostelukappale