tiistai 15. syyskuuta 2015

BECCA FITZPATRICK: Black Ice

Harvemmin tulee luettua englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka aina kirjaston hyllystä katson mitä sieltä löytyisi. Tällä kertaa sieltä tarttui mukaani Hush, hush - sarjallaan tutuksi tulleen Fitzpatrickin nuortenkirja Black Ice.

Britt on aina ollut mukavuudenhaluinen, mutta päättää lähteä parhaan ystävänsä Korbien kanssa vaeltamaan tehdäkseen vaikutuksen ex-poikaystäväänsä. Matkalla tytöt juuttuvat myrskyyn ja lähtevät etsimään suojaan. He löytävät mökin ja kaksi komeaa pelastajaa - tai niin he luulevat.

Britt tajuaa, että hänen ja Korbien pitää päästä äkkiä pois vuorilta ja niin alkaa vaarallinen matka läpi lumen ja jään. Mutta onko komea ja salaperäinen Mason vihollinen, vai voiko häneen luottaa?

Black Ice alkoi todella vakuuttavasti ja jännittävästi, mutta lässähti keskipaikkeille päästyä. Loppua kohti kirja parani jälleen, mutta silti siitä jäi vähän bläh-fiilis.

Kirjassa oli hyvin vahvaa dekkari-genreä, joka toikin tarinaan sen parhaan annin. Loppu olikin todella jännittävä, sillä se ei ollut yhtään ennalta-arvattava. Romantiikka oli mielestäni aika kökköä, Brittin ja Masonin hatara rakastuminen ei saanut minua vakuutettua.  Britt oli hahmona ihan ok, mutta Mason oli taas erittäin paljon Patchin kaltainen - Fitzpatrick olisi voinut luoda edes hitusen erilaisemman mieshahmon.

Ei tämä nyt mikään pettymys ollut, mutta eipä juuri sykähdyttänytkään. Toisaalta oli kiva lukea taas englanniksi ja kirjan englanti oli helppolukuista.

arvosana: 2 ½ / 5
Simon & Schuster, 2014
sivut: 392
mistä: kirjastosta

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

SOPHIE JORDAN: Liekki

Joskus aikaisemminkin on tullut luettua tämä Sophie Jordanin Liekki, mutta päätinpä nyt ottaa uusinnan, sillä olen harkinnut ostavani tämän seuraavat osat englanninkielisinä kerran kun suomentaminen jäi tähän yhteen osaan.

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan. 

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika.

Liekki oli toisellakin lukukerralla yhtä hyvä kuin ensimmäisellä. Parasta antia kirjassa olivat drakit, jotka olivat mielestäni todella hyvä keksintö kirjailijalta - mielenkiintoisia, erilaisia fantasiaolentoja. Muuten Liekki oli aika tutuksi tullutta ihqua ja söpöä fantasiateinirakkausdraamaa, josta kuitenkin pidän sopivissa määrin. Tosin ilman drakeja kirja ei olisi yhtään erottunut muiden samantyyppisten joukosta.

Ehkä nyt toisella kerralla Jacindan ja Willin ällösöpö rakkaus hieman häiritsi tai ainakin heidän repliikit toisilleen, jotka tuntuivat aika feikeiltä. Joka tapauksessa oli kiva lukea Liekki uudestaan, sillä se oli nopeatempoinen ja hahmot hyviä. Jos tällaiset kirjat iskevät, eikä vielä ole tullut luettua Liekkiä, niin kannattaa lisätä se lukulistalle. 

arvosana: 4 / 5
Nemo 2011
sivut: 286
alkuteos: Firelight, 2010
mistä: kirjastosta