perjantai 28. elokuuta 2015

SIRI PETTERSEN: Odininlapsi

Sain Jalavalta arvostelukappaleena tämän Siri Pettersenin Norjassa menestystä niittäneen Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan, jonka lukeminen minun oli pakko aloittaa saman tien. Kirja antoi sen verran hyvän vaikutelman jo pelkän kannen ja takakansitekstin perusteella, vaikka olinkin hieman epäileväinen kaiken sen saaman hypetyksen vuoksi - voisiko se oikeasti olla niin hyvä?

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla tässä maailmassa on. Ilman sitä hän on mätä ja tauti. Kun Hirka on viidentoista hän kuulee olevansa odininlapsi, ihminen - hännätön olento toisesta maailmasta, jota muut hyljeksivät ja pelkäävät.

Hirka pakenee, mutta lupaus ystävälleen Rimille saa hänet riskeeraamaan oman henkensä ja palaamaan. Joku tahtoo kuitenkin tappaa Hirkan ennen muita, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti, sillä Hirkan tultua porteista tähän maailmaan, pääsi läpi myös joitain paljon vaarallisempia olentoja.

Nyt kirjan luettuani voin sanoa, että kaikki hypetys oli todellakin ansaittua - Odininlapsi täytti kaikki odotukseni ja ylikin. En edes tiedä mistä aloittaa oma hypetykseni, sillä en ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää fantasiaromaania. Odininlapsi nousi suosikkeihini Liikkuvan linnan ja Potterien joukkoon. Kirja tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.

Pettersenin luoma fantasiamaailma lumosi minut. Erityisesti ihastuin juuri pohjoismaalaisuuteen, joka tuli kirjassa hyvin ilmi. Vähän arveluttaa miten hyvin muut maailmat mukaanluettuna ihmisten maailma tulevat istumaan tarinaan, mutta juuri muita maailmoja odotan innokkaasti seuraavilta osilta.

Lisäksi pidin todella paljon hahmoista oikeastaan yhtä lukuunottamatta. Kirja eteni vuorottain Hirkan, Rimen ja Urdin näkökulmista ja juuri Urd oli kaikista kirjan hahmoista se, joka ei sytyttänyt, vaikka hänellä iso rooli olikin. Hänestä kertovat pätkät luin aikalailla silmäillen, sillä Hirka ja Rime olivat niin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Romantiikkaa olisin kaivannut ehkä hitusen enemmän, mutta ehkä sitä tulee seuraavassa osassa. Tämä osa toimi hyvin näinkin, sillä tunteita ei kuitenkaan säästelty (enkä minä kyyneleitä).

Voin ehdottomasti suositella Odininlasta niin fantasian ystäville kuin myös muille - kirja varmasti kiinnostaa heitäkin, jotka eivät välttämättä juuri fantasiaa paljon lue.

arvosana: 5 / 5
Jalava 2015
sivut: 614
alkuteos: Odinsbarn, 2013
mistä: arvostelukappale

tiistai 25. elokuuta 2015

SOPHIE KINSELLA: Himoshoppaajan vauva

Joskus sain ilmaiseksi tämän kirjan, mutta se jäi vain kaappiin pölyttymään, kun aina tuli vastaan muita paljon kiinnostavampia kirjoja - nyt vihdoin ja viimein päätin lukumaratonin aikana lukea sen. Himoshoppaajia en ole aikaisemmin lukenut (tämä taitaa olla viides osa), mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Himoshoppaaja-leffan olen tainnut joskus nähdä, joten tiesin vähän mitä kirjalta odottaa.

Tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua itsekin. Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti vauvatamineiden valikoimaan.

Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs - ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa... Tuleeko Beckystä kolmas pyörä avioliittoonsa?

Tämä oli kyllä lukumaratonin paras kirja - ihana aivot narikkaan hömppä. Lisäksi kirja oli nopea ja helppolukuinen. Ei tullut kirjaa lukiessa kertaakaan sellaista fiilistä, että pakko lukea, sillä kirjaa luki niin mielellään. Päähenkilö oli tarpeeksi hupsu ja kirjan jutut saivat kyllä hymyilemään ja välillä nauramaankin.

Ei tämä nyt hirveästi eronnut muista chick lit - genren kirjoista, sillä mielestäni kaikki kyseisen genren kirjat ovat niin samanlaisia. Joka tapauksessa tykkään kuitenkin lukea chick litiä aina silloin tällöin, eikä tämä kirja ollut ollenkaan huono valinta - voin suositella.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2008
sivut: 379
alkuteos: Shopaholic & Baby, 2007
mistä: omasta hyllystä

lauantai 22. elokuuta 2015

MILA TERÄS: Pimeän taivaan kilta

Tämä kirja lojui ties kuinka monta vuotta kirjahyllyssäni, kunnes nyt viimein lukumaratonilla sain sen luettua. Pidän todella paljon Teräksen kirjasta Tyttö tulevaisuudesta, mutta Perhosen varjo taas jätti kylmäksi - odotukset tätäkään kirjaa kohtaan eivät olleet suuret.

Historiaa opiskeleva Sella tutustuu Turun yliopistossa herkkään ja sielukkaaseen Jonniin. Yhdessä opiskelutovereidensa kanssa he perustavat Pimeän taivaan killan, sillä heitä kaikkia yhdistää kiinnostus keskiaikaan. He kokkaavat keskiaikaisia ruokia, ompelevat pukuja ja käyvät pitkiä keskusteluja siitä, miten erilaisena todellisuus keskiajalla koettiin. Yksilöllisyys oli tuntematon käsite, ja aseena selittämätöntä vastaan oli vain taikausko.

Kun Jonni sitten sairastuu ja alkaa kuulla ääniä, Sellaa askarruttaa, miksi nykyihmisestä on niin pelottavaa, että joku kokee todellisuuden eri tavalla. Samalla kehiytyy auki kertomus piikatyttö Valpurista, joka pakenee Hämeen härkätietä pitkin Turkuun. Uhmakkaasti Valpuri pohtii, ovatko sairaus ja hyljeksintä rangaistus siitä, että hän kaipaa vapauteen säätynsä kahleista.

Pakko se on myöntää, että olihan tämän lukeminen nyt aikamoista pakkopullaa. Kirjan nimestä sain sellaisen käsityksen, että tässä voisi olla fantasian piirteitä, mutta tämähän olikin sitten pettymyksekseni melkeinpä pelkkää historiaa, jos ei lasketa Jonnin sairastamaa skitsofreniaa, jolla myös oli iso rooli kirjassa.

Ei koko kirja sentään nyt ihan huono ollut, sillä Valpurista oli mielenkiintoista lukea. Harmi vain, että kirjassa vuoroteltiin nyky- ja keskiajassa ja nykyajassa äärimmäisen ärsyttäviä mielestäni olivat hahmot, sillä ainakaan minulle he eivät olleet yhtään samaistuttavia. Toisaalta voisin ihan hyvin suositella tätä kirjaa historiaa yliopistossa opiskelevalle ystävälleni.

arvosana: 1 / 5
Otava 2008
sivut: 265
mistä: omasta hyllystä

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Fiilikset ensimmäisestä lukumaratonistani

Minäkin olin siis mukana 15.8. järjestetyssä Blogistanian elokuun lukumaratonissa, jonka koosteeseen voi tutustua maratonin emännän MarikaOksan blogista. Omaan lukumaratonpostaukseeni pääsee tästä.

Lukumaratonista jäi tosi kivat fiilikset. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja maraton kyllä täytti odotukseni. Se innosti minua lukemaan kirjoja omasta hyllystäni, joita en muuten olisi varmaan vielä lukenut.

Sivumääräni olisi voinut olla parempikin, sillä olen ennenkin lukenut melkeinpä yhteen menoon enemmän sivuja, kuin mitä sain koko maratonilla luettua (eli 752 sivua), mutta silloin kyseessä on ollut todella hyvä ja kiinnostava kirja. Ehkäpä ensi maratonilla kokeilen lukea vain kirjoja, jotka olen halunnut lukea jo pitkään ja jotka oikein tempaisevat mukaansa.


Maratoonailin siis perheemme mökillä - kesällä hyvällä säällä ulkona lukeminen on vain niin ihanaa. Toisaalta lukemista häiritsi niin grillailut, uimiset kuin lettujen paistotkin, mutta en kyllä pistänyt pahakseni. Harmikseni en seuraillut tällä kertaa muiden maratonailua niin paljon, sillä mökillä olin ilman tietokonetta ja vain kännykän varassa, jolla tein pikaiset päivitykset omaan lukumaraton-postaukseeni.

Myöhemmin kirjoittelen blogiin vielä postaukset Himoshoppaajan vauvasta ja Pimeän taivaan killasta, jotka sain luettua kokonaan lukumaratonin aikana. Ja lähden varmasti mukaan tulevillekin lukumaratoneille, jos muu elämä antaa myöten - sen verran kiva kokemus tämä oli.

maanantai 17. elokuuta 2015

DIANA WYNNE JONES: Liikkuva linna

Jälleen iski houkutus lukea Liikkuva linna - en edes tiedä monettako kertaa. Diana Wynne Jones on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja erityisesti Liikkuva linna teki minuun lähtemättömän vaikutuksen heti ensimmäisellä lukukerralla. Tämän sainkin luettua jo ennen lukumaratonia.

Hattukaupan Sophie on Hatterin kolmesta sisaresta vanhin, ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa menestystä elämässään. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy mahtava Erämaan noita, joka sanoo antavansa Sophielle opetuksen ja loihtii hänet vanhaksi eukoksi.

Sophie jättää työnsä, rupeaa keppikiertolaiseksi ja hakee viluissaan yösijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen valtiaan, velho Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta mitäpä pelättävää vanhalla Sophiella muka olisi?

En voi muuta sanoa kuin tykkääntykkääntykkään - Liikkuva linna on yksi ihanimmista lukemistani kirjoista. Tutustuin Liikkuvaan linnaan alunperin siitä tehdyn animaatioleffan kautta, mutta mielestäni kirja pesi leffan täysin. Kirja on niin paljon moniulotteisempi kuin leffa ja se tarjoaa lukijalle kaikkea taioista Walesin sateisiin.

Toisaalta leffa ja kirja ovat hyvin erilaiset - kannattaa siis lukea kirja, vaikka olisi leffan jo nähnytkin. Erityisesti pidin kirjan useista maailmoista tai paikoista, joihin kaikkiin pääsee Liikkuvasta linnasta nuppia käämtämällä. Myös kirjan hahmot olivat ihanan sympaattisia, erityisesti Sophie kärttyisänä mummona.

Olen lukenut myös Liikkuvan linnan kaksi seuraavaa osaa, Leijuvan linnan ja Rönsyilevän talon, mutta ne eivät yltäneet tämän tasolle - suosittelen kuitenkin ehdottomasti lukemaan ainakin Liikkuvan linnan.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2005
sivut: 323
alkuteos: Howl's Moving Castle, 1986
mistä: omasta hyllystä

perjantai 14. elokuuta 2015

Lukumaratonin päivittyvä postaus

Ensimmäinen lukumaratoonini starttaa tänään... jossain vaiheessa illalla (villi veikkaus klo 20:30, katsotaan pitääkö paikkansa), kunhan olen päässyt perille möksälle. Ja luku-urakkahan jatkuu sitten huomiseen iltaan asti.


Lukumaratonille kirjoiksi valikoituivat omasta hyllystäni Sirpa Kähkösen Graniittimies, Mila Teräksen Pimeän taivaan kilta ja Sophie Kinsellan Himoshoppaajan vauva ihan niillä perustein, että kaikki kolme ovat jo jonkun aikaa lojuneet lukemattomina hyllyssäni. Varmuuden vuoksi otan varmaan vielä mukaan keskeneräisenä olevan Kiera Cassin The Selection Stories - The Prince & The Guard kirjan mukaan.

Aion siis tähän samaiseen postaukseen päivitellä fiiliksiä lukumaratonin edetessä, joten niitä pääsee lukemaan tästä alempaa, kunhan niitä mökillä kännykällä tähän lisäilen.

Hauskaa lukumaratonia kaikille!

21:30 // Vihdoin lukumaratonini voi startata! Tunnin lipsuin aikataulusta, mutta nyt Himoshoppaajan vauva odottelee jo sylissä.

00:55 // Muutaman kerran olen jo torkahdellut, mutta edennyt kuitenkin Himoshoppaajan vauvassa edes sivulle 142 asti - hitaasti mutta varmasti. Luen vielä varmaan muutaman sivun ennen kuin on pakko mennä nukkumaan.

09:05 // Tunnin verran olen jo ehtinyt jatkaa Himoshoppaajan parissa. Himoshoppaaja-Becky on jo ehtinyt ostaa vauvan rahastoon merkkivaatteita ja Tiffanyn sormuksia (tulevaisuuden antiikkia) sekä palkata yksityisetsivän varjostamaan miestään - enpä taida vaihtaa kirjaa välissä vaan lukea tämän suoraan loppuun asti (nyt sivulla 230).

11:25 // 379 sivua, eli Himoshoppaajan vauva luettu ja lukufiilis hyvä. Nyt hyppään chick litistä ja shoppailusta keskiaikaan ja aloitan Pimeän taivaan killan lukemisen.

13:16 // Yhteensä 447 sivua luettu, eli olen edennyt Teräksen kirjassa vasta sivulle 68. Vähän on into alkanut hiipumaan, sillä Teräksen tyyli on aika hidasta ja kirja tähän mennessä ollut aika tylsä. No, nyt siirryin ulos aurinkoon lukemaan - eiköhän tämä tästä.

17:10 // Huhhuh, Pimeän taivaan kilta luettu ja maistuipa se aika pakkopullalta. Onneksi väliin mahtui niin grillausta kuin uimistakin. Sivuja luettu nyt siis 644, eli 500 sivun rajakin tuli ylitettyä. Enköhän siirry samantien Graniittimiehen pariin, vielä 4h20min lukumaratonia jäljellä!

20:50 // Lukumaratonini jää nyt hieman vajaaksi, mutta pakko jättää Graniittimies kesken ja lähteä ajelemaan kaupunkiin päin. Ei lukemisesta nyt illalla meinannut oikein muutenkaan tulla mitään, kun oli lettukestiä sun muuta, mutta pääsinpä Graniittimiehessä edes sivulle 108 asti - ei ihan minun tyylistäni luettavaa, mutta tässä maratoonin loppupuolella aloin päästä kyseisessä kirjassa vauhtiin. Pitääpä lukea se loppuun ensi viikolla.

Lukumaratonilla luetut sivut: 752

Aion tässä joku päivä kirjoitella blogiin vielä fiiliksiä lukumaratonista. Tsemppiä kaikille, joilla lukumaratoonaaminen vielä jatkuu!

torstai 13. elokuuta 2015

JANET EVANOVICH: Neljäs kerta toden sanoo

Tämän pokkarin ostin joskus Helsingin kirjamessuilta jostain useamman pokkarin tarjouksesta. En ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta dekkari/chick lit-sarjasta, mutta takakannen perusteella kirja vaikutti ihan mukavalta hömppälukemiselta, joten se tarttui mukaan.

Kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys Stephanie Plum iskee jälleen - yleensä kuitenkin ohi. Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli.

Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin.

Neljäs kerta toden sanoo oli oikeastaan tosi mukavaa hömppäluettavaa helteiseen kesäpäivään. Actionia riitti alusta loppuun, mutta parasta antia tässä kirjassa olivat sen hahmot - pakko sanoa että pidin jokaisesta. Evanovich oli luonut liudan erilaisia ja yliammuttuja hahmoja.

Ehkä vähän häiritsi, että aloitin lukemisen neljännestä osasta. Jossain vaiheessa voisi tutustua muihinkin osiin, kun kaipaa kevyttä aivot narikkaan lukemista, sillä tämä kirja oli oikeasti niin höhlä, että se oli jo hauskakin. Enkä ollut aiemmin lukenutkaan dekkaria, johon oli yhdistetty chick lit näin vahvasti - tai chick litiä, johon oli yhdistetty murhat ja rikosten ratkominen

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2010
sivut: 339
alkuteos: Four to Score, 1998
mistä: omasta hyllystä

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Blogistanian elokuun lukumaraton

Nyt minäkin vihdoin tein sen, eli ilmoittauduin mukaan lukumaratoniin! Tuleva lukumaraton on minulle ensimmäinen, koska aikaisemmat maratonit ovat sattuneet niin huonoille päiville - into lähteä mukaan maratoonaamaan on kuitenkin ollut suuri. Nytkin on vähän niin ja näin kuinka saan pätkäistyä 24 tuntia luku-urakalle, mutta yritetään.

Blogistanian elokuun lukumaraton järjestetään siis 15.8. ja maratonia emännöi Oksan hyllyltä-blogin MarikaOksa. Vielä on vähän aikaa liittyä meidän muiden maratoonaajien joukkoon.

 
Vielä en ole edes valinnut kirjoja maratonille, mutta koska omasta hyllystä löytyy vielä sen verran kirjoja, joita en ole lukenut, niin eiköhän sieltä löydy hyvin valinnanvaraa.
Esittelen kirjat sitten maratonpäivänä ennen luku-urakkaa ja samaan postaukseen aion päivitellä kuulumisia maratonilta.
 
Vielä ennen maratonia olisi tarkoitus julkaista postaus yhdestä kirjasta, mutta viimeistään maratonpäivänä palailen blogin pariin, eli siis kolmen päivän päästä - sitä odotellessa!