keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

MICHAEL SWANWICK: Rautalohikäärmeen tytär

Nyt on tullut luettua paljon kirjoja omasta hyllystä, kun niitä on sinne vuosien varrella kertynyt. Rautalohikäärmeen tyttären ostin vuonna 2012 Helsingin kirjamessuilta ja vasta nyt sain aikaiseksi lukea sen.

Orjatyttö Jane pakenee rautalohikäärmeen kanssa lohikäärmetehtaasta, mutta uusillakaan kotikonnuilla ei ole helppo pärjätä. Ihmiset, peikot, velhot, haltiat ja maahiset elävät oudossa, eroottisessa ja julmassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa viekas Jane joutuu taistelemaan onnensa puolesta. Mikään ei ole ilmaista ja nuori Jane ja hänen rakkaansa joutuvat usein maksamaan hinnan, joka on korvaamattoman kallis.

Kunnianhimoinen Jane perehtyy hengen ja tieteen saloihin koettaen keksiä miten päästä oman kohtalonsa valtiattareksi. Tärkeintä olisi löytää pakotie, jotta matka kohti rauhaa voisi alkaa.

Kirja oli hämmentävä ja paikoitellen sekava, mutta lopun jälkeen fiilikset kirjasta olivat todella hyvät, sillä loppu selkeytti koko kirjaa. Lopun jälkeen ajattelin, että olipa muuten mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja - tästä tykkäsin.

Kirjasta on vähän vaikea kertoa spoilaamatta loppua, sillä mielestäni vasta lopussa koko kirjan juju selvisi, eikä kirjan pätkittäisyys ja tapahtumapaikkojen ja -ajan vaihtuminen tuntunutkaan enää niin kummalliselta. Kirjan tapahtumia kuvaa parhaiten unenomaisuus, mikä oli mielestäni hyvin ja mielenkiintoisesti, joskin paikoitellen äärimmäisen seksistisesti toteutettu.

Rautalohikäärmeen tytär on varmasti sellainen, joka jakaa lukijansa kahtia - toiset tykkää, toiset ei. Lisäksi kirjan voi vieläpä ymmärtää eri tavoin ainakin sen perusteella, mitä luin muiden mielipiteitä kirjasta. Mielestäni tämä oli kuitenkin sellainen, että vaikka alku takkuaisi, niin lukemista kannattaisi silti jatkaa, sillä kirjan tyyli muuttui aika paljon edetessään. Minulla ei lukemiseen mennyt kuin viikonlopun verran, sen verran hyvin tarina imaisi mukaansa.
Pakko kuitenkin vielä myöntää, että eniten jäi hämmentämään kirjan nimi, sillä nimenomaan kirjan rautalohikäärmeen rooli jäi minulle vähän auki, enkä kokenut sitä kovinkaan tärkeäksi osaksi juonta.

arvosana: 4 / 5
Like 2003
sivut: 429
alkuteos: The Iron Dragon's Daughter, 1994
mistä: omasta hyllystä

2 kommenttia:

  1. Minullakin tämä hyllyssä ollut jo ties kuinka kauan. Olisikonko ollut lukiossa kun tämän ostin, eli mitä,10 vuotta sitten? Jokin tässä yhtä aikaa kiehtoo, mutta ei kuitenkaan riittävästi, että olisi tullut luettua takakantta pidemmälle. Vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tämä minullekin oli sellainen kirja, että piti olla se oikea fiilis lukemiseen. :D Ehkäpä se vielä tulee - minä ainakin suosittelen lukemaan, sillä sen verran hyvä ylläri tämä kuitenkin oli.

      Poista