lauantai 27. joulukuuta 2014

KIERA CASS: The Selection

Bongasin tämän kirjan (ja sarjan) alunperin Kirjaretket-blogista ja kun mietiskelin, että mitähän sitä voisi haluta joululahjaksi, niin tämä palautui mieleeni. Joskus nuorempana tuli sen verran luettua ja katsottua prinsessasatuja, että miksei nytkin.

America Singer asuu Illéa nimisessä maassa, jossa hän kuuluu kahdeksasta kastista viidenteen, eli muusikkoihin - ei aivan pohjalle, mutta köyhään ja ei arvostettuun joukkoon, jossa nälkä vaivaa ihmisiä

Ainoa tapa Americalle päästä ylemmäs kastijärjestelmässä olisi naida joku ylemmästä kastista. Hänen vanhempansa haluavatkin ilmoittaa hänet reality TV-ohjelmaan, jossa Illéan prinssi Maxon etsii itselleen vaimoa. Americalle valinta TV-ohjelmaan on kuitenkin painajainen, sillä hän joutuu jättämään salaisen rakkautensa, kuudenteen kastiin kuuluvan Aspenin.
Tavattuaan prinssi Maxonin, America alkaa tajuamaan, kuinka erilainen hänen tulevaisuutensa voisi ollakaan.

Innostuin tässä kirjassa ja sarjassa siitä, kuinka tähän on yhdistetty dystopiaa ja prinsessasatua. Ehkä vähän harmittaa kuinka vähäiseksi se dystopia jäi, sillä vaikka tässä elettiin aikaa peräti neljännen maailmansodan jälkeen, niin sitä ei hirveästi avattu, vaan keskityttiin American ja Maxonin rakkauselämään, sekä Aspenin lisäämään kolmiodraamaan.

Kirjaa lukiessa tuli todella vahvat "Unelmien poikaystävä"-vibat, joskus tuli sitäkin sarjaa seurattua enemmän. Jos Unelmien poikaystävä-idea ja prinsessasadut vähän dystopialla höystettynä kuulostaa vähänkään kiinnostavalta niin suosittelen lukemaan kirjan! Minun oli ainakin aivan pakko aloittaa lukeminen saman tien, kun olin tämän paketista avannut ja aamuun mennessä kirja olikin jo luettu. Onneksi tajusin pyytää jatko-osatkin joululahjaksi. Englantia ei kannata tämän sarjan kanssa vierastaa, sillä teksti oli todella simppeliä.

arvosana: 4½ / 5
HarperCollins 2012
sivut: 327
mistä: omasta hyllystä

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

JUSTINA ROBSON: Kvanttipainovoima 1 - Aitoa peliä

Posti toi minulle jokin aika sitten arvostelukappaleina tätä Kvanttipainovoima-sarjaa ensimmäisen ja toisen osan. Kiinnostuin sarjasta tämän ensimmäisen osan takakansitekstin luettuani, sillä kirjan kuvattiin olevan "koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania", eli parhaat genret yksissä kansissa.

Vuonna 2015 tapahtui kvanttiräjähdys, joka muutti kaiken - Maasta avautui reittejä toisiin todellisuuksiin. Kuusi vuotta myöhemmin ihmiset elävät rinnakkain muun muassa haltioiden, demonien ja elementaalien kanssa. Ihmiset ovat huomanneet, että taikuus on todellista ja vaarallisempaa kuin teknologia.

Erikoisagentti Lila Black tietää kuinka vaarallista taikuus on - sen seurauksena hänen kehonsa on puoliksi lihaa ja luuta ja puoliksi metallia. Hän on huippuaseistettu, tekoälyllä varusteltu kyberkoneisto, eikä hän vielä täysin hallitse itseään. Lila ei enää edes tiedä voiko luottaa sydämeensä, kun hän joutuu keskelle valtapoliittisia juonitteluja yhdessä komean haltiarocktähti Zalin kanssa.

Olipa mukavaa vaihteeksi lukea vähän erityyppistä scifiä - tämä poikkesi hyvin kaikista romanttisista dystopioista, joita minun on tullut paljon luettua. Toisaalta takakannessa mainittu chick lit olisi voinut näkyä kirjassa vähän enemmänkin, mutta jospa romantiikkaa olisi lisätty vaikka seuraavaan osaan, sillä tässä osassa päähenkilö Lila ei ollut mikään kovin romanttinen hahmo. Muuten Lila oli hahmona, ihmisen ja koneen yhdistelmänä todella mielenkiintoinen eikä tylsä tai mikään nyhverö.

Mielestäni kirjan idea oli todella hyvä, eivätkä erilaiset otukset aiheuttaneet mitään sekametelisoppaa, vaan mielenkiintoisia komboja. Juoni eteni paikoitellen vähän kökösti ja joskus tunnuin olevan pihalla kirjan tapahtumista. Lisäksi olisin kaivannut ehkä hiukkasen lisää actionia paikoitellen, mutta kirjassa oli aika paljon pohjustuksia, joita sarja toisaalta kaipasikin.

Odotukset toista osaa kohtaan ovat nyt aika korkealla, sillä tämä ensimmäinen osa tarjosi sarjalle hyvät pohjat, mutta jospa toisessa osassa päästäisiin kunnolla vauhtiin.

arvosana: 4 / 5
Jalava 2013
sivut: 411
alkuteos: Keeping It Real ( Quantum Gravity 1.), 2006
mistä: arvostelukappale

tiistai 25. marraskuuta 2014

L. MARIE ADELINE: S.E.C.R.E.T. Kuuma leikki

Viimeksi tuli kesällä luettua yksi kappale tämän genren kirjallisuutta ja vaikka se olikin äärimmäisen huono kirja, niin ajattelin vaihteluksi muuhun lukemiseeni tarttua tähän S.E.C.R.E.T.-sarjan ensimmäiseen osaan.

Kahvilassa työskentelevän Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan, eikä häntä kotona odota kuin yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naisen seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus...

Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T.-nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaikkein salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassie alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti uutta ja intohimoisempaa elämää.

Yhdessä vaiheessa tämän genren kirjoilla tahkottiin kunnolla rahaa ja koko ajan samanlaisia kirjasarjoja tuli markkinoille. Tämäkin kirja ilmestyi niihin aikoihin, mutta minun tuli luettua se vasta nyt.

Ja oikeastaan tykkäsinkin kirjasta, vaikken ehkä kuulu siihen odotettuun kohderyhmään, sillä kertoohan kirja about keski-ikäisistä naisista. Joka tapauksessa tämä poikkesi mielestäni hyvin ainakin minun lukemistani samantyyppisistä kirjoista. Tykkäsin myöskin kirjan hahmoista ja aika nopeatempoisesta juonesta. Toinenkin osa on tullut luettua ja kirjoitankin siitä vielä myöhemmin tänne bloginkin puolelle.

arvosana: 4 / 5
Otava 2013
sivut: 315
alkuteos: S.E.C.R.E.T., 2013
mistä: kirjastosta

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

C.J. DAUGHERTY: Night School 2 - Yön perintö

Koukutuin ensimmäiseen osaan sen verran paljon sitä lukiessani, että pakkohan tähän toiseenkin osaan oli tartuttava ja aika suurin odotuksin vielä.

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.
Allien pitää tehdä päätös suojellakko perhettään vai luottaako uusiin ystäviin.

Tämän kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta pakkohan tästä on blogata, sillä kirja oli äärettömän hyvä. Nyt en enää odotellut minkään fantasiaörkin hyppäävän jokaisen nurkan takaa niin kuin ensimmäisen osan kohdalla, vaan tarinaan pystyi uppoutumaan täysillä juuri sellaisena kuin se oli.

Lueskelin Risingshadowista muiden mielipiteitä tästä kirjasta, eivätkä kaikki olleet niin kovin ihastuneita kirjaan ja joitakin jotkut jutut olivat ärsyttäneet. Minulle ei ainakaan jäänyt minkään näköisiä ärsytyksiä päälle kirjasta sen luettuani. Toiset osat eivät nyt perinteisesti aivan ensimmäisen tasolle yllä, mutta se saa sitäkin innokkaammin odottamaan kolmatta osaa.

arvosana: 5 / 5
Otava 2014
sivut: 414
alkuteos: Night School - Legacy, 2013
mistä: kirjastosta

lauantai 22. marraskuuta 2014

ANNUKKA SALAMA: Harakanloukku

Faunoidit ovat koukuttaneet monet suomalaiset lukijat ja jee vihdoin minäkin sain luettavakseni tämän päätösosan bongattuani sen kirjaston uutukaisista.

Vikke ei baariyön päätteeksi vastaa puhelimeensa ja Joone aavistaa pahinta. Faunoidiporukka lähtee pelastusretkelle, joka pakottaa myös Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa puolestaan Joonen elämän. Nuori vetovoimaa huokuva jousimies auttaa Joonen pulasta ja harakka on aivan avuton miehen edessä.

Faunoidien pitää taistella niin aikaa, pakkasta kuin myös päänsisäisiä houkutuksia vastaan yrittäessään löytää Viken.

Pakko heti aluksi sanoa, että kokonaisuudessaan tämä trilogia oli yksi parhaimmista suomalaisista sarjoista, joita olen lukenut. Salaman luomat faunoidit olivat koko sarjan ajan todella mielenkiintoisia ja hahmot hauskoja ja poikkeavia.

Tässä viimeisessä osassa ikäänkuin päähenkilöiden vaihdos Jooneen virkisti tarinaa mukavasti. Mielestäni tämä viimeinen osa olikin varmaan paras, sillä toimintaa riitti ja oli hienoa kurkistaa paremmin myös metsästäjien elämään. Olisinkin toivonut, että tämä olisi vielä jatkunut, sillä metsästäjistä oli niin mielenkiintoista lukea. Lisäksi olisin kaivannut hiukkasen enemmän myös Unnalta ja Rufukselta, mutta kirjan loppu oli hyvä ja korvasi myös tämän heidänkin osaltaan.

Kyllä tämän trilogian jälkeen jäi toivomaan, että jospa faunoideista ja metsästäjistä saisi vielä joskus lukea lisääkin.

arvosana: 5 / 5 
WSOY 2014 
sivut: 446
mistä: kirjastosta

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

ANU HOLOPAINEN: Molemmin jaloin

Anu Holopainen kuului lempikirjailijoihini ollessani ala-aste/yläaste-ikäinen ja luettuani Kristallien valtakunta-romaanin. Tämäkin on tullut luettua joskus villi veikkaus noin kuusi vuotta sitten edellisen kerran, joten ajattelin kirjastossa pyöriessäni napata sen mukaan uudelleen luettavaksi.

Livia miettii muitten nuorten tapaan, miksi haluaa isona. Hän pääsee lukemattomien innokkaiden hakijoiden joukosta pieneen lisääntyjien ryhmään, joka lähetetään Äitikeskukseen jatkamaan sukua.

Siellä nuorilta poistetaan viettielämää ja tunteita rajoittava inhibiittori, jolloin he ikään kuin kokevat vanhanaikaisen murrosiän - raivokohtaukset ja itkuiset tunteenpurkaukset.
Keskuksen lukkojen takaa katoaa kuitenkin testosteroniampulleja, kun vartijoilla on muutenkin kädet täynnä töitä suojellessaan nuoria, sillä keskuksen ulkopuolella saattaa liikkua barbaarisia saramandeja, jotka kaipaisivat uutta verta sisäsiittoiseen heimoonsa.

Tämä kirja oli mielestäni äärettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Oli silloin joskus ja oli vielä nytkin, kun lukaisin kirjastossa takakannen. Holopainen oli osannut valita kirjaansa aika puhuttelevan aiheen, joka varmasti kiinnostaa nuoria - kirjassa kun käsiteltiin vahvasti naisteemaa.

Kirja kuitenkin paikoitellen junnasi ikävästi paikoillaan juuri silloin, kun toivoi juonen etenevän ja sitten tapahtumat kiitivät niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirja loppui aivan kesken. Kirja oli toisaalta kuitenkin mukavan nopea luettava.
Eli idealtaan kirja oli ihan loistava, mutta toteutus oli jäänyt mielestäni vaillinaiseksi. Tällaisesta ideasta ja tarinasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, esimerkiksi jatko-osaa olisin jäänyt vähän kaipailemaan. Suosittelisin tätä kuitenkin mielelläni nuorille, ehkä juuri niille murkkuikäisille lukijoille.

arvosana: 3 / 5
Karisto 2006
sivut: 197
mistä: kirjastosta

tiistai 28. lokakuuta 2014

ANNA GODBERSEN: Ihania päiviä

Kerran kun tuli aloitettua tämä Anna Godbersenin toinen sarja, niin pitihän sen lukemista jatkaa, sillä sen lisäksi että sarja on mukavaa vastapainoa fantasialle, niin myös sen maailma on todella hurmaava.

Lettystä ja Cordeliasta on sukeutunut moderneja kaupunkilaisneitosia 1920-luvun Manhattanilla. Päivät kuluvat Greyiden äveriäässä kartanossa ja illat Manhattanin kiivaassa juhlahumussa yhdessä Cordelian velipuolen mielitietyn Astridin kanssa.

Lettylle tämä ei riitä, vaan hän pyrkii päättäväisesti Broadway-tähdeksi. Cordelian mielessä taas ei pyöri muu, kuin halu kostaa isänsä murha. Tytöille kuitenkin selviää, että he ovat myös keskellä vaarallisia pelejä, sillä Charles Grey ei ole pelkästään komea vaan myös gansteri.

Tämä osa ei vakuuttanut minua aivan samalla tavalla kuin Jazztyttö peilaa. Lukemisesta on jo jonkin aikaa ja tuntuu siltä, että pääideaa lukuun ottamatta minulle ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tarinan miehet, niin uudet kuin vanhatkin toivat kuitenkin piristystä tähän kirjaan. Charlien viinabisnes toi vähän jännitystä ja Max Darby mielenkiintoista näkökantaa tyttöjen elämään, sekä mielestäni Lettyn mielitietyn kautta paljastui Lettystäkin hahmona uusia puolia.

Jotenkin tässä kirjassa asiat eivät edenneet enää niin mukavan vauhdikkaasti kuin ensimmäisessä ja paikoitellen lukeminen oli vähän tylsääkin. Toivonkin, että kolmannessa osassa päästään taas ensimmäisen osan tasolle - vähän olen kolmannen osan lukemista jo aloitellutkin.

arvosana: 3 ½ / 5
Karisto 2012
sivut: 384
alkuteos: Beautiful Days, 2011
mistä: kirjastosta

torstai 2. lokakuuta 2014

CHARLAINE HARRIS: Sydänverellä

Vihdoin ja viimein nappasin kirjastosta mukaani tämän Sookie Stackhouse-sarjan päätösosan. Ja kyllä tämän sarjan loppua tulikin jo odoteltua.

Sookielle on käynyt viime aikoina kaikenlaista; hänestä on tullut Merlotte'sin toinen osakas, vaikutusvaltaisen vampyyrin vaimo ja lisäksi hän on noussut yhteisönsä hylkiöstä keskipisteeksi. Hän on selvinnyt niin räjähdyksistä kuin myös murhayrityksistäkin. Hän on joutunut kestämään petoksia ja sydänsuruja, mutta selvinnyt niistä.

Silti hänen edessään on vielä lisää mieshuolia, juonitteluja ja hyytäviä seikkailuja. Paholaisen liikkuessa New Orleansissa saadaan tietää kuka elää, kuka kuolee ja voittaako rakkaus kuoleman.

Fiilikset sarjan loputtua olivat aika laimeat, eli "tässäkö tämä nyt oli?" Loppua kohti sarja muuttui niin sekavaksi ja siitä katosi ensimmäisissä kirjoissa ollut hohto, että olen vain tyytyväinen, ettei tarvitse lukea vielä yhtä Stackhouse-romaania.

Sarjaa olisi hyvin voinut tiivistää, sillä kirjoissa oli hirvesti jaarittelua. Tämä viimeinenkin toki oli ihan mukava luettava, mutta ei tarjonnut enää mitään uutta. Loppukin oli aika mitäänsanomaton, olisi ollut kiva jos kirjailija olisi yrittänyt vähän enemmän.

arvosana: 3 / 5
Gummerus 2014
sivut: 366
alkuteos: Dead Ever After, 2013
mistä: kirjastosta

maanantai 29. syyskuuta 2014

VERONICA ROTH: Kapinallinen

Tykkäsin todella paljon Divergent-elokuvasta. Kirjastossa käydessäni näin tämän kirjasarjan toisen osan ja päätin ottaa sen luettavakseni, vaikken ensimmäistä osaa olekaan lukenut. Ajattelin kuitenkin, että enköhän saanut leffasta sen verran hyvät pohjustukset, että pystyisin lukemaan tämän kakkosen olematta ihan pihalla.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta kauheasta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Siltikin sodan uhka on käsin kosketeltavissa osastojen välillä.

Tris ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessan, jatkuuko edes hänen ja Neljän rakkaustarina. Selvää kuitenkin on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Olisin odottanut tältä kirjalta niin paljon enemmän. Se oli alusta melkein loppuun asti suoraan sanottuna tylsä. Kirjasta ei jäänyt juuri minkäänlaisia mielikuvia ja vaikka tämän lukemisesta ei hirveän kauan olekaan, niin en muista juuri mitään, jos loppua ei lasketa.

Loppu kuitenkin oli ihan mieletön ja sai minut innostumaan sarjasta yhtä paljon kuin elokuva. Se oli mielestäni todella nerokas ja käänsi idean aikalailla päälaelleen. Lopun takia aion ehdottomasti lukea myös viimeisen osan.

arvosana: 3 / 5
Otava 2014
sivut: 383
alkuteos: Insurgent, 2012
mistä: kirjastosta

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 3 - Karrelle polttava helle

Tämä Lähteenmäen nuorten dystopiaa sisältävä trilogia on ollut mielestäni ihan ok, ehkei juuri minulle suunnattu, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ilmastonmuutosteemoineen.

Pohjoiseen on vihdoinkin tullut kesä. North Endiin perustetaan kaivosta ja taloyhtiöön on majoitettu malminetsijöitä. 16-vuotias koulusta erotettu Aasa toimii heidän emäntänään, mutta vaikka normaalisti Aasa on tomera ja kova suustaan, niin nyt hän ei ole ollenkaan oma itsensä, sillä kauhukseen hän tajuaa olevansa raskaana.

Aasa ei haluaisi äidiksi, eikä North Endissä ole hänen mielestään hyvä kasvattaa lasta, joten hän suunnittelee myyvänsä sen ja ostavansa itselleen tulevaisuuden. Lapsi aiheuttaa hänelle kuitenkin ristiriitaisia tunteita, eikä Aasa tiedäkään mitä haluaisi tehdä.

Tämä viimeinen osa oli selkeästi kaikista paras. Aasa oli hahmona mielestäni mielenkiintoisin, sillä hän oli samaan aikaan sekä voimakas ja herkkä ja mielestäni sitä oli kuvailtu kirjassa hyvin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi Lähteenmäki oli kirjassaan kuvitellut lapsen saamiseen liittyvät asiat North Endissä: Sen kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen oli ja kuinka yleistä lapsen myyminen oli. Suosittelisin sarjaa ehdottomasti kaikille yläaste-ikäisille.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2014
sivut: 272
mistä: kirjastosta

tiistai 16. syyskuuta 2014

HELI SUUTARINEN: Myrskylä

Tämä kirja ei houkutellut minua todellakaan kannen tai takakansitekstin perusteella, jotka eivät juuri innosta lukemaan kirjaa. Päätin silti, että eiköhän anneta tällekin mahdollisuus, sillä ainakin minua kiinnostavat suomalaisten kirjoittamat nuorten fantasiat.

Kahdeksantoistavuotias Eliana asuu Myrskylässä yhdessä kummallisten vanhempiensa kanssa. Hän odottaa, että saa koulunsa loppuun ja pääsee eroon vanhempiensa lisäksi romusta autostaan ja suloisesta poikaystävästään, jonka seuraa hän ei jaksa.

Yhtenä yönä Eliana törmää setänsä palaneen talon luona pelottavaan mieheen, jonka myötä hänet tempaistaan yliluonnolliseen maailmaan. Elianalla on kuitenkin apunaan ystävänsä ailahtelevainen, mutta häiritsevän komea isoveli Joakim.

Huonoihin kansiin kätkeytyikin varsin mukiinmenevä teos. Erityisesti tykkäsin siitä, että tarina sijoittui Suomeen ja esille otettiin tuttuja kaupunkeja. Sinänsä kirja ei tarjonnut mitään uutta, mutta sijoittui kyllä samalle tasolle amerikkalaisten vastineidensa kanssa.

Muihinkin hahmoihin kuin Elianaan olisi voitu keskittyä vähän enemmän, esimerkiksi pahiksen rooli jäi ihmetyttämään, sillä takinkääntö tapahtui tuosta noin vain, samoin kuin Elianan ja Joakimin ihastuminen/rakastuminen. Joka tapauksessa olisi joskus kiva lukea jatko-osakin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan.

arvosana: 4 / 5
Torni 2013
sivut: 312
mistä: kirjastosta

keskiviikko 27. elokuuta 2014

ANNA GODBERSEN: Jazztyttö peilaa

Luin joskus aikaisemmin Godbersenin Huumaa-sarjan, johon en voinut olla ihastumatta. Jazztyttö peilaa on ilmestynyt jo aikaa sitten, mutta vasta nyt päädyin lainaamaan sen kirjastosta.

1900-luvun taitteesta on siirrytty kultaiselle 1920-luvulle, jazz-aikaan. Kaksi ohiolaistyttöä karkaa New Yorkiin tavoitteenaan parempi elämä ja kuuluisuus. Cordelia haluaa etsiä käsiinsä kuvitellun isänsä, rikkaan pirtutrokarin Darius Greyn ja Letty haluaa tähdeksi.

Tytöt pääsevät yläluokkaisiin kartanoihin ja Broadwayn valoihin, mutta saavat huomata ettei elämä New Yorkissa ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se ole aivan sellainen paikka, millaiseksi maalaistytöt sen kuvittelivat.

Anna Godbersenin tyyli on aivan ihana ja mukaansatempaava. Kirjassa oli juuri sopivasti historiaa, jännitystä, romantiikkaa ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Päähenkilöt, Cordelia, Letty ja Astrid poikkesivat toisistaan hyvin, eikä kirjan lukemisesta tullut sellaista, että olisi halunnut lukea vain yhdestä heistä ja skipata muut.

Välillä tuntui kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jo lukenut kirjan, sillä tyyli oli niin samanlainen kuin Huumaa-sarjassa. Vaikka tässä kirjassa henkilöiden asenteet olivat aika erilaisia, onhan sarjojen välillä 20 vuoden ero, niin silti henkilöissä oli huomattavissa samanlaista naiiviuutta ja kevytkenkäisyyttä kuin Huumaa-sarjan tytöissä. Joka tapauksessa kirja oli kuitenkin hyvä ja se tuli luettua hetkessä.

arvosana: 4½ / 5
Karisto 2011
sivut: 403
alkuteos: Bright Young things, 2010
mistä: kirjastosta

tiistai 26. elokuuta 2014

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär

Käväisin pikaisesti eilen kirjastossa ja nappasin sieltä muutaman kirjan mukaani, jotka kaikki olivat kotimaisten kirjailijoitten teoksia. Ensimmäiseksi päätin tarttua tähän, sillä takakannen teksti vaikutti suht mielenkiintoiselta ja kirja lyhyeltä, vaikken muistaakseni kovin hyviä arvosteluja tästä olekaan lukenut.

Aura on tavallinen suomalainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka haluaisi isona kirjalijaksi. Hän on kuitenkin alkanut näkemään pahaenteisiä näkyjä susista ja soturitytöstä. Näyt kuitenkin saavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maailmastaan.

Aura ei osaa aavistaa kaiken olevan totta ennen kirjan julkaisua ja yhtäkkiä hän onkin vaarassa. Hän pelkää, että hänelle voi käydä samoin kuin äidilleen, joka katosi metsien pimeyteen. Aura yrittää myös saada selville, miten tähän kaikkeen liittyy Maailman reunalla-bändin ihana laula Paju, ja miksi tämä valitsi keikalla juuri Auran yleisön joukosta.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kummoiset, joten se pääsi yllättämään minut positiivisesti. Tykkäsin kirjailijan tyylistä, tosin Auran näyt olivat tylsää luettavaa. Juoni eteni mukavasti eteenpäin, vaikka välillä se muuttui vähän sekavaksi. Joihinkin hahmoihin olisin halunnut tutustua paremminkin, esimerkiksi Paju ja Markus jäivät varsin etäisiksi hahmoiksi. Ehkä heistä on enemmän seuraavissa osissa. Aura taas oli päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen ja näiden kolmen kolmiodraama toi kirjaan hyvän piristysruiskeen. Voin suositella tätä kirjaa, se toimii hyvin mukavana välipalana muun lukemisen ohessa.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 264
mistä: kirjastosta

maanantai 18. elokuuta 2014

CHARLAINE HARRIS: Veri kielellä

Onhan nämä Sookie Stackhouse-kirjat pakko lukea sitä mukaa kun niitä ilmestyy, vaikkei enää ole samanlaista hinkua lukea kirjaa saman tien kuin joskus aiemmin.

Sookie näkee Ericin juomassa toisesta, nuoremmasta naisesta ja vain hetken jälkeen nainen löytyy tapettuna ja Sookie saa käsiinsä uuden murhatapauksen.

Tapauksen selvittäminen osuu kuitenkin pahimpaan mahdolliseen hetkeen, sillä Sookie vedetään myös hänen keijusukulaistensa huoliin mukaan. Sookie saa uuden vihollisen ja lisäksi hänet jälleen vedetään mukaan vampyyrien valtapelin keskiöön.

Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja pakko kyllä myöntää, että en juuri muista kirjan tapahtumia, pääpiirteitä enimmäkseen. Joka tapauksessa tämä oli jälleen yksi tyypillinen Sookie-kirja, mutta viihdyin sen parissa kuitenkin hyvin - ei sitä olisi voinut jättää lukemattakaan.

Totta kai viimeinenkin osa pitää jossain vaiheessa lukea. Ja toivottavasti näitä ei tule enempää, sillä ihan mukava saada sarja päätökseen kaiken paikoillaan junnaamisen jälkeen - tämänkin sarjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää.

arvosana: 3½ / 5
Gummerus 2013
sivut: 368
alkuteos: Deadlocked, 2012
mistä: kirjastosta

torstai 17. heinäkuuta 2014

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta

lauantai 28. kesäkuuta 2014

LISA R. JONES: Ihosi alla

Fifty Shadesit olenkin lukenut ja myös arvostellut ne täällä blogissani, mutta päätinpä nyt tarttua tähän saman genren toiseen kirjaan. Näitä tämän tyyppisiä kirjojahan alkoi ilmestyä Fifty Shadesien jälkeen vaikka millä mitalla.

Sara saa käsiinsä Rebeccan päiväkirjat, joiden eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä kiehtoo että järkyttää häntä. Rebecca on kadonnut ja Sara saa päähänsä yrittää etsiä tämän.

Selvittäessään Rebeccan kohtaloa Sara päätyy töihin taidegalleriaan Rebeccan tilalle ja huomaa pian alkaneensa elää samanlaista elämää kuin päiväkirjojen Rebecca. Vastassaan hänellä on kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark ja salaperäinen taiteilija Chris.

Minun on pakko myöntää, että tämä kirja oli tylsä. Ei edes sen vertaa viihdyttävä kuin Fifty Shadesit alkuunsa - tässä ei ollut mitään uutta. Mielestäni tarina junnasi paikoillaan, eikä Rebeccaan mielestäni keskitytty tarpeeksi. Hänen omituinen katoamisensa toi sentään vähän jännitystä kirjaan.

Pakko kyllä ihmetellä sitä, että miten näin huonossa kirjassa voi olla niin hyvä ja koukuttava loppu, se on ärsyttävää. Saa nähdä luenko jossain vaiheessa seuraavan osan, sillä tämä osa loppui aivan liian jännittävään kohtaan.

arvosana: 2 / 5
Gummerus 2013
sivut : 395
alkuteos: If I Were You, 2012
mistä: kirjastosta

tiistai 24. kesäkuuta 2014

MICHELLE GAGNON: Kukaan ei kaipaa sinua

Tämän kirjan olin bongannut jo muutamista blogeista ja sen saaman positiivisen palautteen johdosta minäkin päädyin lukemaan sen melkeinpä yhdeltä istumalta.

Noa Torson ei tiedä, että hänet on tempaistu ihmiskokeeseen, kun hän herää tippaletku käsivarressaan karussa sairaalavuoteessa. Sijaiskodeissa kasvanut Noa onnistuu pakenemaan, mutta ensimmäistä kertaa hän joutuu myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

Peter Gregory päättää eräänä iltana avata tekopyhän isänsä tietokoneen päästäkseen selville mitä tämä puuhailee. Hän ehtii hädin tuskin klikata kummallisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuu joukko mustapukuisia miehiä vieden kannettavan mukanaan.

Noa ja Peter kohtaavat toisensa hakkeriyhteisön kautta ja tajuavat sotkeutuneensa samaan juttuun. Megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain kammottaville tulkinnoille.

Mielestäni tämä kirja oli mukava ja virkistävä uutuus nuorten trilleri- ja scifi-genreen. Kirja pyöri paljon tietokonemaailmassa, joka oli ainakin minulle ihan uutta kirjoissa ja siksi mielenkiintoista. Välillä olin hieman sekaisin teknologian ja lääketieteen termistöstä, mutta ne toivat hyvän lisän kirjaan.

Päähenkilöistä Noa oli todella mielenkiintoinen hahmo, jonka jalkoihin Peter selkeästi jäi. Tykkäsin kuitenkin siitä, että romantiikkaa ei oltu turhaan tungettu tähän kirjaan sotkemaan muita kuvioita. Jospa sitä enemmän seuraavaan osaan - tähän sitä en ainakaan itse kaivannut.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2014
sivut: 350
alkuteos: Don't Turn Around, 2012
mistä: kirjastosta

maanantai 23. kesäkuuta 2014

HOLLY SMALE: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla

Nyt on kesän tultua tullut luettua vähän enemmän kirjoja, joista ensimmäisenä luin tämän nörttitytön seikkailuista mallimaailmassa kertovan teoksen.

Harriet on 15-vuotias nörtti, joka ei voisi välittää muodista vähääkään vaan pukeutuu Nalle Puh-paitoihin. Harrietin paras ystävä Natalie saa kuitenkin raahattua hänet muotimessuille, josta ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaakin mallinurasta haaveilevan Natin sijasta Harrietin kuuluisan muotisuunnittelijan uudeksi kasvoksi.

Kömpelöstä ankanpoikasesta aletaan muovaamaan joutsenta, mutta samalla Harrietin pitäisi selviytyä monista ihmissuhdekiemuroista, muun muassa isänsä aviokriisistä, nörtti-ihailijastaan ja lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa vielä komea mallipoika Nick.

Totesin kirjan luettuani, että taisin vain olla vähän liian vanha tälle tarinalle. Olisin kaivannut kirjaan lisää huumoria, sillä nyt lukiessa sai naureskella vain muutamassa kohtaa. Odotin siis, että kirja olisi ollut hauskempi, mutta se sisälsikin aika paljon normaaleja ja vähemmän normaaleja teini-ikäisen ongelmia, jotka eivät juurikaan minua kiinnostaneet. Kyllähän kirjan kuitenkin luki, ei sitä sentään kesken tarvinnut jättää.

Voisin suositella kirjaa 13-15 vuotiaille, sillä kirja sisälsi paljon teinijuttuja, jotka ovat varmasti ajankohtaisia nuoremmille lukijoille.

arvosana: 2 / 5
Tammi 2013
sivut: 358
alkuteos: Geek Girl. From Geek to Chic..., 2013
mistä: kirjastosta

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

LAINI TAYLOR: Aika taistelun ja tähtivalon

Pari viikonloppua takaperin tuntui taas siltä, että on pakko päästä kirjastoon ja irtautua koulujuttujen parista jonkin hyvän kirjan parissa. Pietarsaaressa on se hyvä puoli, että nämä uudemmatkin kirjat löytyvät monesti kirjaston hyllystä, kun Lahdessa ne ovat pitkään koko ajan lainassa.

Aika taistelun ja tähtivalon jatkaa Karoun ja Akivan tarinaa. He rakastuivat kerran ja unelmoivat maailmasta ilman sotaa, mutta he eivät enää tiedä voiko se koskaan olla mahdollista.

Nyt Karou ei tiedä voiko antaa Akivalle anteeksi. Nyt Karou antaisi, mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi, sillä hänen rakkautensa Akivaan johti kimeerien maailman tuhoon.

Karou jättää Akivan taakseen ja palaa Loramendiin, sillä hänellä on Brimstoneltaan saamansa lahja, jonka avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta.

Tämä todellakin oli mukava ja viihdyttävä "aivot narikkaan"-kirja, jota lukiessa viikonloppu meni mukavasti. Olen edelleen yhtä ihastunut kimeereihin ja Taylorin luomaan maailmaan kuin ensimmäisenkin kirjan kohdalla, mutta joku tässä silti vähän takkusi.

Ehkä se oli kirjan hidastempoisuus - sivuja oli liikaa, mutta juttua ei niinkään. Toivottavasti seuraavan osan kohdalla kirjailija jättäisi joutavuuksia vähän enemmän pois.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni sellainen sarja, että suosittelen tarttumaan ensimmäiseen osaan Karou, savun tytär, jos sitä ei vielä ole tullut luettua.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2013
sivut: 450
alkuteos: Days of Blood and Starlight, 2012
mistä: kirjastosta

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

MICHAEL GERBER: Barry Trotter ja kuollut hevonen

Tämä kirja oli aika kauan odottanut hyllyssä omaa vuoroaan ja olin siihen muutaman kerran tarttunutkin ja saanut vähän luettua, mutta nyt vihdoin sain "luku-urakan" (sillä ei kirja mikään pitkä ole) päätökseen.

Barry Trotter on huonomaineinen, epämiellyttävä ja kaiken lisäksi vielä haisee. Nyt ei enää tarvitse arvuutella millainen hänen lapsuutensa oli.

Barry Trotter ja kuollut hevonen esittelee Barryn ja kaikki muut Pötymähkän sankarit kun he vielä olivat finninaamaisia, hyperaktiivisia tulokkaita. Kirja antaa vastaukset myös moniin jännittäviin kysymyksiin: Hoitivatko Barry ja Ermine homman? Miten Lon sai päähänsä reiän, joka soi tuulessa? Onko Lordi Valumart aina ollut töykeä?

Tykkään Harry Pottereista ja tykkään parodioista, mutta tämä kirja ei nyt ihan napannut. Mielestäni se oli liian sekava, joksi sen tekivät mm. sivun alalaitoihin lisätyt pienet huomautukset ja infot.

Sain kirjan luettua jo pari päivää sitten, enkä enää muista kovin hyvin mitä kaikkea siinä oli. Trotter oli ilmeisesti taantunut nuoreksi ja hänet hypnotisoitiin käymään läpi Pötymähkässä elämäänsä vaihetta, jotta saataisiin selville, mikä sen aiheuttaa. Kyllähän kirja sisälsi hauskojakin juttuja, mutta ehkä sen huumori ei vain minuun liiemmin uponnut.

arvosana: 2 / 5
Sammakko 2007
sivut: 278
alkuteos: Barry Trotter and the Dead Horse, 2004
mistä: omasta hyllystä

lauantai 8. maaliskuuta 2014

LAUREN OLIVER: Requiem - Rakkaus palaa

Jälleen sain yhden dystopia-trilogian päätökseen. Näitä onkin riittänyt, sillä yhdessä vaiheessa tämän tyyppisiä kirjoja tuli hyllyihin vaikka kuinka monia. Lukiessakin kirjojen henkilöt ja juonet menivät  välillä vähän sekaisin.

Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. Hän käy tasiteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.


Ensimmäisestä osasta pidin, joskin olisin toivonut että kyseessä olisi ollut yksittäinen kirja, jolle ei olisi tullut jatkoa. Toisaalta toisesta osasta pidin vieläkin enemmän, joten ei haitannut. Tämä kolmas osa olikin minulle sitten pettymys.


Ei kirja nyt ihan huono ollut, kyllähän sen luki. Oli kirjassa hyviäkin hahmoja ja kohtia, mutta ei se silti iskenyt ja kirjan loputtua jäi liikaa kysymyksiä. Kirja eteni turhan ennalta-arvattavasti ja mielestäni kirjan kolmiodraama ei oikein toiminut. Harmi, että tähänkin sarjaan oli pakko sellainen tunkea.


arvosana: 2 ½ / 5

WSOY 2013
sivut: 334
alkuteos: Requiem, 2013
mistä: kirjastosta

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

TUCKER SHAW: Anxious Hearts

Ostin tämän kirjan käydessäni Lontoossa ja se onkin siitä lähtien pölyttynyt kirjahyllyssäni. Luin siitä osan vuosi sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lukea kirjan loppuun.

Eva ja Gabe löytävät kultaisen metsän kotikaupunkinsa rannoilta tietämättään, että he seuraavat kahden muun nuoren jalanjäljissä - Evangeline ja Gabriel asuivat samassa paikassa idyllisessä kylässä yli sata vuotta sitten.

Päivänä, jolloin Evangelinen ja Gabrielin piti avioitua, kylään hyökättiin ja heidät erotettiin toisistaan. Ja nyt nykyisyydessä, Gabe on mystisesti kadonnut Evan luota.

Kirjan sanotaan olevan eeppinen tarina, joka kertoo onnettomasta rakkaudesta ja toivosta, että todellinen rakkaus yhdistäisi nuoret jälleen. Minuun tämän kirjan romantiikka ei purrut. Osasyynä voi olla kieli, englanti. Teksti vaikutti hyvin paatokselliselta ja sisälsi paljon pohdintaa ja kuvailua, jotka eivät maistu minulle edes suomeksi.

Toisaalta pidin kyllä hahmoista, mutta Shawin tarinankerronta oli mielestäni pitkäveteistä ja olisin kaivannut enemmän toimintaa ja dialogeja. Oli kuitenkin yllättävän kiva lukea pitkästä aikaa englanniksi.

arvosana: 1 / 5
Amulet Books 2010
sivut: 242
mistä: omasta hyllystä

tiistai 18. helmikuuta 2014

MELISSA MARR: Ilki ihana

Tällä hetkellä vietän pientä omaa lomaa ennen varsinaista lomaa ja nappasin mukaani lukemisiksi muutaman kirjan omasta hyllystäni. Ensimmäiseksi päätin lukea tämän jo itse asiassa useampaankin kertaan lukemani keijutarinan.

Lukiolaistyttö Aislinn on aina nähnyt keijuja, vaikka suurin osa ihmisistä ei niitä näe - sitä hänkin toivoisi. Aislinn on nimittäin nähnyt keijujen julmuuden ja hän pelkääkin, että ne saisivat hänen näkökykynsä selville ja satuttaisivat häntä.

Kammottava ja viehättävä keiju Keenan on kesän kuningas, joka on etsinyt kuningatartaan vuosisatojen ajan. Tällä kertaa hän on iskenyt silmänsä Aislinniin ajatellen tämän oleva hänen tuleva kuningattarensa. Aislinnin turvassa pitäneet säännöt eivät enään päde, ja hänen vapautensa, elämänsä ja paras ystävänsä ja ihastuksensa Sethkin ovat vaarassa.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon jo silloin, kun luin sen ensimmäisen kerran, eikä se ollut hullumpi edelleenkään. Marr on luonut kiinnostavan ja ihastuttavan keijujen maailman meidän maailmamme rinnalle. Hahmot olivat mielestäni mielenkiintoisia ja mukaan oli mahdutettu myös perinteinen kolmiodraama, joka minun mielestäni sopii aina hyvin tällaisiin nuortenkirjoihin.

Kirja on erittäin nopealukuinen ja viihdyttävä ja suosittelen sitä kaikille nuorten fantasiasta tykkääville. Myös toinen osa Sala kavala on suomennettu, mutta muita osia ei, joten minunkin pitäisi varmaan yrittää saada ne käsiini kirjastosta englanninkielisinä, vaikka suomeksi melkein aina luenkin.

arvosana: 5 / 5
WSOY 2008
sivut: 350
alkuteos: Wicked Lovely, 2007
mistä: omasta hyllystä

maanantai 17. helmikuuta 2014

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 2 - Kaiken peittävä tulva

Päätin tarttua tähän North End-sarjan toiseen osaan, sillä muistin yllättävän hyvin ensimmäisen kirjan tapahtumat. On myös aina mielenkiintoista päästä lukemaan suomalaista dystopiaa.

North Endissä talvi on päättynyt, mutta kevät ei tuo helpotusta ankeaan arkeen. Tehdas on kiinni, eikä ihmisillä riitä ruokaa ja jopa tehtaanjohtajan tyttären Lunan parhaat ystävät syyttävät häntä töiden loppumisesta.

Lunan synkkää arkea piristää kuitenkin laulu - sama jolla äiti voitti viimeiset Euroviisut. Luna haluaa itsekin laulaa laulun Euroviisuissa saadakseen menolipun North Endistä.

Nyt kirjan päähenkilö oli vaihtunut ja pidinkin Lunasta enemmän kuin ensimmäisen osan Teklasta. Koin muutenkin tämän toisen osan olevan ylipäätään parempi.

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta en taida enää olla sitä otollisinta kohdeyleisöä. Nuoremmille, ehkäpä yläaste-ikäisille kirja uppoaisi varmasti erinomaisesti ja on hienoa, että Suomessakin kirjoitetaan tällaista dystopiaa.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2013
sivut: 301
mistä: kirjastosta

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

J.R. WARD: Rakastaja - vihdoinkin

Tämän kirjan löysin joulukuusen alta lahjapapereihin käärittynä reilu kuukausi sitten, eikä mennyt montaa tuntia, kun olin jo sen kimpussa, eikä luku-urakkaan kauaa mennyt. Tämän arvostelun saaminen blogiin kestikin sitten enemmän, mutta vihdoin saadaan vähän eloa tännekin.

Qhuinn, sukunsa ja aristokratian hylkäämä nuori vampyyriuros, on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana veljeskunnan riveissä sodassa lessereitä vastaan. Lisäksi hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoinkin toteutua, mutta silti hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan pitkäaikaisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähtyään tämän valitun naaraan kanssa. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, eikä anna Blayn ja Qhuinnin luopua toisistaan.

No niin, tämä monien odottama Blay x Qhuinn osa, joka on itse asiassa Mustan tikarin veljeskunnan 11. osa, oli kyllä minunkin mielestäni hyvä. Tämä sarja on sellainen, että jokainen kirja kyllä kolahtaa (ainakin minuun), vaikka näitä ei osaa enää odottaa yhtä innokkaasti kuin silloin alussa.

Olin vähän pettynyt siihen, ettei pääpari saanut tarpeeksi huomiota osakseen, vaan mukaan tuotiin taas lisää muita hahmoja. Muutamassa aikaisemmassa kirjassa pidin tästä järjestelystä, mutta nyt se häiritsi. Toisaalta pidin myös sivujuonista. Alussa Assailin ja Solan kuviot häiritsivät, mutta loppua kohden he alkoivat kiinnostaa entistä enemmän.

En osaa sanoa onko tällä sarjalla enää paljoa annettavaa, vai toistetaanko vain samoja kaavoja. Joka tapauksessa nämä ovat sen verran viihdyttäviä ja hyvää "aivot narikkaan"-lukemista, että pakkohan uusiin osiin on tarttua.

arvosana: 4½ / 5
Basam Books 2013
sivut: 640
alkuteos: Lover at last, 2013
mistä: omasta hyllystä