keskiviikko 28. elokuuta 2013

KERSTIN GIER: Safiirinsini

Safiirinsini on toinen osa Rakkaus ei katso aikaa-trilogiasta ja jo ensimmäisen Rubiininpuna nimisen kirjan kohdalla harmittelin lapsellista kantta, joka ei mielestäni istu sarjaan kovin hyvin. Onneksi sisältö ei ole kuitenkaan samaa maata.

16-vuotiaan Gwendolynin elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Hän elää niin nykyajassa kuin menneisyydessä ja lisäksi hänellä ja Gideonilla riittää ongelmia - pitäisi pelastaa maailma ja lisäksi oppia tanssimaan vielä menuettia.

Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää.

Tykästyin tähän jopa ehkä enemmän kuin ensimmäiseen osaan. Ensin oli vähän muistelemista, että kuka hahmo oli kukin ja miten he tarinaan liittyivät, mutta aika nopeasti tarinaan pääsi taas sisään.

Suurin plussa kirjassa oli hyvät hahmot. Mielestäni luonteenpiirteitä oli hyvin korostettu ja erityisesti Gwendolyn oli erinomainen päähenkilö. Ei tämä kirja nyt mihinkään top10-listalle noussut, mutta oli silti erittäin symppis ja viihdyttävä nuortenkirja.

maanantai 26. elokuuta 2013

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 2 - Uhanalainen

Tämän kirjan lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta tämä oli myöskin kirja, jota odotin koko kevään, sillä rakastuin ykkösosaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien.

Helsinkiläinen Raisa ei osannut aavistaa, kuinka paljon muutto Kainuun korpeen pienen Hukkavaaran kylään tulisi muuttamaan hänen elämäänsä. Paettuaan kylästä hän on vain yrittänyt saada unohdettua kaiken tapahtuneen.

Mutta Raisan suuri rakkaus Mikael ei niin vain katoa hänen elämästään, eikä Hukkavaaran kaikki salaisuudetkaan vielä paljastuneet Raisalle. Niinpä sudet kutsuvat taas häntä, vaikka paluu tarkoittaa ajautumista keskelle taistelua, jossa ei tiedä keneen tai mihin voi edes luottaa.

Olipa ihanaa palata taas Susirajalle. Elina Rouhiainen on onnistunut hienosti istuttamaan paranormaalin romantiikan suomalaiseen maisemaan, joka saa minut pitämään tästä sarjasta vielä enemmän.

Tätäkään osaa en montaa kertaa laskenut käsistäni, vaikka pakko minun on myöntää, ettei tämä vain millään yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Ei tämä missään tapauksessa pettymys ollut, mutta kuitenkin - ensimmäinen osa oli vain niin pirun hyvä.

Mikaelin ja Raisan suhdekiemurat olivat kuitenkin yksi osa kirjan parhaasta annista - osaavatpa teinit olla joskus ihmeellisiä. Välillä viherpiipertäjämäisenä henkilönä Raisa sai minut ärsytettyä, mutta oli myös hetkiä, jolloin pystyin hyvin samaistumaan häneen ja osittain myös muutamiin kirjan tapahtumiin. Siinä mielessä tämä osa antoi jotain aivan uutta.

Millään pettyneillä fiiliksillä en jää siis odottelemaan kolmatta osaa, sillä kyllä tässä toisessa osassa tapahtui semmoisia, että kolmannessa tulee tapahtumaan ilmeisesti vaikka mitä - paluuta Susirajalle odotellen.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

MARJA BJÖRK: Poika

Blogihiljaisuus on sen kuin vain jatkunut, vaikka muutama kirja on tässä välissä tullutkin luettua ja nyt ensimmäiseksi päätinkin epäloogisesti kirjoittaa tänne kirjasta, jonka luin viimeisimmäksi - onpahan ainakin tuoreessa muistissa.

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika - jo aivan pienestä pitäen. Hänen perheensä kuitenkin painostaa häntä tytön rooliin. Välillä tuntuu, että Maken äiti tajuaisi lastaan, mutta toisena hetkenä tämä voikin muuttua hyvin agressiivisesti Makkea kohtaan.

Makke käy ristiriitaisin tuntein läpi fyysista kasvamista naiseksi, kaverisuhteita, pukeutumista, seurustelua ja muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat hänelle pelottava temppurata, jolla hän tuntee olevansa yksin.

Olin huomannut muissa blogeissa arvosteluita tästä kirjasta ja sitten bongasin tämän kirjastosta ja ajattelin, että tämä voisi olla ihan kiinnostava kirja - oikeassa olinkin.

Mielestäni aihe oli mielenkiintoinen, mutta olisin toivonut että siihen olisi menty vielä syvemmälle. Nyt jäi fiilis, että tässä oli raapaistu vain pintaa, vaikka käytiinkin hyvin läpi erittäin pitkä ajanjakso päähenkilön elämästä.

Lisäksi pidin Marja Björkin aika simppelistä kirjoitustyylistä. Teksti oli vähän pohdiskelevamman tyyppistä, mutta ei liiaksi. En ole oikein pohdiskelevimpien kertomusten ystävä, mutta tämä upposi. Olisin kuitenkin toivonut kirjalta enemmän, mutta ei tämä missään nimessä huono ollut.