perjantai 22. helmikuuta 2013

REIDAR PALMGREN: Jalat edellä

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - kotimainen nykykirjallisuus

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.

Lainasin tämän Palmgrenin esikoisromaanin nyt varmaan kolmatta kertaa. Aina vain jäänyt lukematta ja sitten onkin pitänyt jo palauttaa kirja kirjastoon. Syy saattaa olla tylsähkö ja luotaantyöntävä kansi tai sitten suppea takakannen teksti, mutta nyt sain vihdoinkin luettua tämän.

Jalat edellä kertoo Jokisten perheen elämästä. Kahdeksanvuotias Tero saa kuunella vanhempiensa riitoja. Riitojen välissä äiti Katja yrittää pitää perhe-elämää pystyssä, kun lakimiehenä työskentelevä isä Risto käy salaa tapaamassa toista naista ja yrittää muistaa mennä hänen ja Teron yhteisille uimahallikäynneille.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen keskittyy realistisesti perheen kivikkoiseen elämään. Toiseen osaan viittaa selkeästi takakannen teksti: "-- esikoisromaani liikkuu poskettoman ja järkyttävän vaihtelevassa maastossa, toden ja epätoden rajamailla."

Kirjassa keskitytään paljon perheen isään Ristoon ja monia asioita onkin käyty läpi hänen näkökulmastaan. Hän-kertojaa käytetään taitavasti samalla kun näkökulmaa vaihdetaan hahmosta toiseen: "- Kuka niitä omikseen väittää? hän kysyi napakkana./ - Ei kukaan enää, Risto vastasi vaisusti."
Pidin paljon siitä, kuinka välillä asioita käytiin läpi aika yllättävänkin hahmon näkökulmasta, esimerkiksi Riston asioimista kaupassa kuvattiinkin myyntipäällikkö Kristianin näkökulmasta: "- Ahaa... tämähän vaikuttaa ihan hyvältä sitten. Pakko myöntää. Mutta... enpä tiedä. Aikamoinen on. Mitenkähän. Nii-in./ Kristianin aivoissa syttyi valo. Taivas! Se haluaisi tämän kalliimman kuitenkin, ja mä olin jo luopua leikistä!"

Pidin paljon kirjan ensimmäisestä osasta ja perheen elämän kuvailusta, mutta kakkososassa lähdettiinkin sitten jo semmoisiin maisemiin, että se poikkesi ensimmäisestä osasta täysin. "Mustanpuhuva komedia" ei minulle ihan täysillä auennut ja kirjasta jäikin aika ristiriitainen fiilis, vaikka ensimmäisen osan jälkeen olisinkin ollut valmis ehkä jopa hehkuttamaan tätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti